Katsastuksessa hylkäys tulee auton alta, ei kojelaudalta

Lyhyesti

• Joka neljäs määräaikaiskatsastus päättyy hylkäykseen: hylkäysprosentti on 26,9 %.
• Korjauskehotuksia kirjattiin 1 002 794 eli enemmän kuin hylkäykseen johtaneita vikoja. Ne ovat kohtia, jotka eivät vielä kaataneet katsastusta.
• Vuonna 2021 käyttöön otetuista hylättiin 8,2 % ja vuonna 2005 käyttöön otetuista 44,3 %. Mittarilukeman mediaani on samoissa ryhmissä 66 000 km ja 257 000 km.

Akselisto ja jousitus kaatavat eniten katsastuksia

Katsastukseen valmistautuminen kannattaa aloittaa auton alta. Vuoden 2025 määräaikaiskatsastuksissa kirjattiin akselistoihin, pyöriin ja jousitukseen 308 940 hylkäykseen johtanutta vikaa. Se on enemmän kuin jarruissa, ohjauslaitteissa ja valaisimissa yhteensä, ja se on samalla se osa autoa, jota kuljettaja ei näe istuimeltaan eikä juuri muulloinkaan, ellei auto satu olemaan nostimella. Pesuneste, puhtaat lasit ja imuroitu sisusta eivät siirrä tätä lukua mihinkään suuntaan. Juuri ne ovat kuitenkin se, mitä katsastusaamuna ehditään tehdä.

Sama toistuu heti seuraavilla riveillä. Alusta ja kori keräsi 74 872 hylkäykseen johtanutta vikaa ja ohjauslaitteet 50 651, ja yhdessä jousituksen ja jarrujen kanssa ne ovat kaikki kohteita, joita ei näe ilman nostinta. Valaisimet ja sähkölaitteet jää 13 209 vikaan, vaikka juuri lamput ovat se, mitä katsastusta edeltävänä iltana vaihdetaan. Suhde ei ole sattumaa. Palanut lamppu näkyy kuljettajalle heti, alustan väljyys ei koskaan.

Kuluminen alustassa on hidasta ja lähes aina molemminpuolista. Pallonivel löystyy, tukivarren puslat pehmenevät ja iskunvaimentimen vaimennus katoaa vähitellen, joten auto ei ala tuntua rikkinäiseltä vaan pehmeämmältä. Kuljettaja sovittaa ajotapansa uuteen tuntumaan viikkojen kuluessa huomaamattaan: kaarteisiin mennään loivemmin, hidastetöyssyn yli ajetaan varovaisemmin, ja katukiveyksen kolahdus kuulostaa siltä kuin se olisi aina kuulostanut. Ohjaamosta tehty havainto ei siis varoita ajoissa, koska vertailukohta liukuu mukana. Katsastaja sen sijaan tarttuu pyörään ja heiluttaa sitä. Välys joko on tai ei ole, eikä sitä tarvitse tulkita.

Saman kokeen voi tehdä pihalla, ja siihen tarvitaan tunkki ja pukki. Nosta auton etupää ylös, tartu renkaaseen kello kahdentoista ja kello kuuden kohdalta ja heiluta sitä edestakaisin: naksahdus tai selvä liike tarkoittaa väljyyttä pyörän laakerissa tai tukivarren nivelessä. Toista sama ote kello kolmen ja kello yhdeksän kohdalta, jolloin liike kertoo ohjauksen nivelistä. Laske auto alas ja painele jokaista kulmaa vuorollaan alas ja päästä irti. Jos kori jatkaa keinuntaa yhtä pomppua pidempään, vaimennin on lopussa. Katso samalla vaimentimen runkoa: öljyinen juova sen kyljessä tarkoittaa, että tiiviste on pettänyt.

Yksi luku ei vielä kerro, kuinka tavallista hylkääminen on. Määräaikaiskatsastuksia tehtiin 1 672 937, ja niistä 26,9 % päättyi hylkäykseen. Hylkäykseen johtaneita vikoja kertyi 783 266, mutta korjauskehotuksia kirjattiin enemmän, 1 002 794. Korjauskehotukset ovat vikoja, jotka eivät johtaneet hylkäykseen, ja niitä on runsas neljännes enemmän kuin varsinaisia hylkäysrivejä. Ne osoittavat kohdat, joissa auto oli jo rajalla mutta ei vielä sen yli. Vanhan auton katsastustodistus kannattaa siksi lukea loppuun asti eikä vain ensimmäiseltä riviltä. Juuri kehotusriveistä tulee seuraavalla kerralla todennäköisimmin hylkäyksiä.

Jarru tuntuu hyvältä ja häviää silti mittauksessa

Jarrujärjestelmiin kirjattiin 217 030 hylkäykseen johtanutta vikaa, toiseksi eniten kaikista kohteista. Kuljettajalle jarru on kuitenkin se osa autoa, jota kokeillaan joka kerta liikkeelle lähdettäessä, ja siksi sitä pidetään jo tarkistettuna. Vertailukohtana on vain eilinen jarrutus samalla autolla, ja teho häviää molemmilta puolilta samaa tahtia. Pedaali tuntuu tutulta silloinkin, kun matka pysähdykseen on kasvanut metreillä.

Ero kuluneen ja kunnollisen jarrun välillä ei näy siinä jarrutuksessa, joka alkaa ajoissa ja päättyy hallitusti. Se näkyy siinä yhdessä tilanteessa vuodessa, jota varten jarrut ovat olemassa, eikä sitä tilannetta voi harjoitella etukäteen. Pedaalin tuntuma ei kerro siitä mitään, koska tuntuma seuraa nesteen painetta eikä kitkapinnan paksuutta.

Kaksi kohtaa jää arjessa lähes aina kokeilematta. Seisontajarru on niistä ensimmäinen: automaattivaihteisessa autossa sitä ei välttämättä käytetä kertaakaan talven aikana, ja vaijeri jumittuu paikoilleen juuri siksi. Toinen on jarruputkisto, joka kulkee auton pohjassa suolan ja kiven seassa ja ruostuu ulkoapäin sisäänpäin. Se ei anna itsestään merkkiä ennen kuin se vuotaa, ja silloin merkki tulee kerralla. Kumpaakaan ei havaitse ajamalla, koska kumpikaan ei osallistu tavalliseen jarrutukseen.

Katso jarrulevyn pintaa vanteen puolien välistä. Ulkoreunaan noussut terävä kaulus kertoo, että levy on kulunut ohueksi keskeltä, ja syvät uritukset pinnassa tarkoittavat samaa asiaa. Vedä seisontajarru päälle loivassa ylämäessä ja kokeile, pitääkö se auton paikallaan vai valuuko auto hitaasti. Tunnustele lopuksi jarruputket auton pohjasta sormella siitä kohdasta, jossa ne kulkevat lähimpänä pyörää: kuoreksi noussut ja lohkeileva ruoste on eri asia kuin tasainen pintaruskettuma, ja se on hylkäysrivi eikä korjauskehotus.

Jarrulevyn ja alustan nivelen yhteinen piirre on se, että molemmat vaativat auton ylös. Yksi osa samasta kokonaisuudesta on kuitenkin luettavissa seisovasta autosta kumartumatta edes kunnolla, ja se on myös se osa, jota katsastuksessa mitataan viivaimella eikä arvioidaan silmällä.

Renkaissa raja on millimetreissä

Renkaat kuuluvat samaan pääkohteeseen kuin jousitus, mutta ne ovat sen ainoa osa, jonka kuka tahansa voi mitata pihalla ilman nostinta. Traficomin mukaan renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla lain mukaan kesärenkailla vähintään 1,6 mm ja talvirenkailla vähintään 3 mm. Raja on absoluuttinen. Sitä ei pyöristetä ylöspäin sillä perusteella, että rengas on muuten hyvässä kunnossa tai että uudet on jo tilattu.

Talvirengasaika ei myöskään jousta katsastuksen mukaan. Traficomin mukaan Suomessa on käytettävä talvirenkaita 1.11.–31.3., jos sää tai keli sitä vaatii, joten sama auto voi joutua nostimelle kumpi rengassarja alla tahansa. Kalenteri ei ratkaise renkaan kuntoa kumpaankaan suuntaan: kesärengas ei tule hyväksytyksi siksi, että on heinäkuu, eikä talvirengas siksi, että lunta ei juuri sinä päivänä ole.

Mittaa pääuran pohjasta usealta kohdalta renkaan leveydeltä, älä pelkästään keskeltä. Käännä pyörät ääriasentoon ja katso sisäreuna, joka on tavallisesti se kuluneempi ja samalla se, jota ei näe pysäköitäessä. Jos sisäreuna on kulunut ulkoreunaa selvästi enemmän, kyse ei ole renkaasta vaan pyörien suuntauksesta, ja vika johtaa takaisin alustaan. Uusi rengas vanhan tilalle kuluu silloin samalla tavalla. Tarkista lopuksi kyljet: kuhmu tai halkeama sivupinnassa ei korjaannu ilmanpainetta lisäämällä.

Kaksi asiaa jää tavallisesti mittaamatta kokonaan. Ensimmäinen on ilmanpaine, joka laskee itsestään talven yli ja kuluttaa rengasta reunoilta silloinkin, kun suuntaus on kohdallaan. Toinen on renkaan ikä. Kumi kovettuu vuosien mittaan riippumatta siitä, kuinka paljon autolla on ajettu, ja vähän ajetussa autossa urasyvyys voi olla reilusti rajan yläpuolella samaan aikaan kun kyljet ovat säröillä. Valmistusajankohta on merkitty renkaan kylkeen, ja se kannattaa katsoa samalla kun urat mitataan.

Rengas on näistä kohdista halvin korjata ja nopein tarkistaa. Seuraava ei ole kumpaakaan.

Merkkivalo palaa, ja katsastaja näkee saman valon

Ympäristöhaittoihin kirjattiin 79 258 hylkäykseen johtanutta vikaa, kolmanneksi eniten kaikista kohteista. Kuljettajalle palava moottorin merkkivalo on epämääräinen huoli, jonka kanssa oppii elämään viikossa ja unohtamaan kuukaudessa. Auton omalle valvontajärjestelmälle se on kuitenkin tallennettu vikakoodi eikä tunnelma, ja sama koodi on luettavissa myös katsastuksessa. Valo ei siis ole arvio auton kunnosta vaan merkintä siitä.

Valon sammuttaminen akkukaapeli irrottamalla ei poista vikaa. Järjestelmä sytyttää valon uudelleen heti, kun sama tilanne toistuu, ja syy on tallella koko sen välisen ajan. Tavallisin virhe onkin ajoituksessa: koodi nollataan katsastusta edeltävänä iltana siinä toivossa, että valo pysyisi sammuneena riittävän pitkään. Tuloksena on auto, jonka vika on yhtä lailla olemassa mutta jonka omistaja ei enää tiedä, mikä se oli.

Lue koodi itse hyvissä ajoin, viikkoa tai kahta ennen. Halpa lukija kertoo, onko kyse tankin korkin tiivisteestä vai jostain kalliimmasta, ja se tieto kannattaa olla hallussa ennen kuin auto on jonossa. Aja auto lämpimäksi ennen käyntiä, koska kylmällä moottorilla päästöt eivät ole samat kuin lämpimällä. Ja jos valo syttyy matkalla katsastukseen, käänny ympäri.

Moottorin merkkivalo ei myöskään ole ainoa valo, jolla on merkitystä. Lukkiutumattomien jarrujen ja turvatyynyn valot kertovat järjestelmistä, jotka eivät osallistu tavalliseen ajamiseen lainkaan, ja siksi ne ehtivät palaa kuukausia ilman että kukaan reagoi niihin. Kojelaudan valot kannattaa katsoa kerran läpi virrat päällä ennen käynnistystä. Silloin ne kaikki syttyvät, ja se joka jää palamaan käynnistyksen jälkeen on aiheellinen.

Neljä ensimmäistä virhettä koskevat autoa. Viides ei koske autoa lainkaan vaan kalenteria, ja se on niistä helpoin välttää.

Viimeinen päivä on huonoin päivä

Traficomin mukaan henkilöauto katsastetaan ensimmäisen kerran viimeistään neljän vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä ja sen jälkeen viimeistään kahden vuoden kuluttua edellisestä katsastuksesta. Kun käyttöönotosta on kulunut yli kymmenen vuotta, auto katsastetaan vuosittain. Aikataulu on siis tiedossa vuosia etukäteen eikä se tule kenellekään yllätyksenä. Silti katsastuspäiväksi valikoituu usein määräajan viimeinen viikko, ja se on ainoa viikko, jolle ei mahdu virhettä.

Hylkäys ei nimittäin anna lisäaikaa. Traficomin mukaan hylätty ajoneuvo on vietävä jälkitarkastukseen 1 kuukauden kuluessa katsastuksesta, ja jos määräaika ylittyy, katsastus tehdään kokonaan uudestaan alusta alkaen. Määräaikana katsastettua autoa saa käyttää viat korjattuina 2 kuukauden ajan hylkäämisestä. Määräajan jälkeen viedyllä autolla tuota liikkumavaraa ei ole, ja korjaamon jonotusaika kuluu silloin omasta pussista.

Katsastamattomalla autolla ei saa ajaa. Traficomin sanoin ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä, jos sitä ei ole katsastettu sille määritettynä katsastusaikana, eikä hylätyn auton korjaaminen tee siihen poikkeusta.

Jos määräaika on jo mennyt umpeen, tilanne ei ole toivoton mutta se on tarkka. Traficomin mukaan ajokieltoon määrätyn ajoneuvon saa viedä korjattavaksi ja takaisin katsastukseen ainoastaan katsastajan antamalla luvalla tai siirtoluvalla. Auton korjaaminen ja auton siirtäminen ovat siis kaksi eri asiaa, ja lupa kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin auto lähtee pihasta.

Toiseen suuntaan voi mennä yhtä lailla pieleen, ja tämä yllättää useammin. Traficomin mukaan seuraavan katsastuksen ajankohta ei muutu, jos katsastus tehdään katsastusaikavälin päättymispäivänä tai sitä edeltävän 30 päivän aikana. Sitä aikaisemmin käyty katsastus siirtää seuraavan määräpäivän aikaisemmaksi. Kaksi kuukautta etuajassa hoidettu katsastus lyhentää siis seuraavaa väliä kahdella kuukaudella, ja sama toistuu joka kerta. Kaksi viikkoa etuajassa ei maksa mitään, ja se riittää jälkitarkastukseen.

Kalenterissa tämä on yksi merkintä. Varaa aika niin, että määräpäivään on vielä reilu kuukausi.

Vanhimmat hylätään viisi kertaa uusimpia useammin

Ikä näkyy hylkäysluvuissa jyrkempänä kuin mikään yksittäinen vikakohde. Vuonna 2021 käyttöön otetuista autoista hylättiin 8,2 %, ja niiden mittarilukeman mediaani oli 66 000 km. Vuonna 2005 käyttöön otetuista hylättiin 44,3 %, ja mediaanilukema oli 257 000 km. Väli on kuusitoista vuotta, ja hylkäysosuus yli viisinkertaistuu sen matkalla. Nousu jakautuu koko välille eikä siinä ole yhtä porrasta, jonka jälkeen auto muuttuisi kertaheitolla vanhaksi.

Jyrkin nousu ei ole kummassakaan päässä. Vuonna 2015 käyttöön otetuista hylättiin 17,8 % mediaanilukeman ollessa 162 000 km, ja vuonna 2012 käyttöön otetuista jo 26,8 % lukeman ollessa 203 000 km. Kolmen vuosikerran välissä osuus nousee siis puolitoistakertaiseksi. Samassa välissä auto ohittaa myös kymmenen vuoden rajan.

Käyrä houkuttelee päättelemään, että vanha auto on huono auto. Kilometrit kasvavat kuitenkin samaa tahtia iän kanssa, eikä pelkästä osuudesta voi erottaa kumpi niistä tekee vahingon. Juuri siksi hylkäysosuutta ei kannata lukea ilman ajokilometrejä sen vieressä, ja juuri siksi kahden eri-ikäisen mallin osuuksien vertaaminen keskenään ei kerro kummankaan kestävyydestä mitään. Sama kysymys tulee vastaan autoa ostettaessa, ja siitä on oma juttunsa: kumpi ratkaisee, ikä vai kilometrit.

Kymmenen vuoden kohta on aikataulun kannalta ikävästi sijoitettu. Juuri silloin katsastusväli tiivistyy kahdesta vuodesta yhteen, ja samaan aikaan hylkäysosuus on nousemassa jyrkimmin. Sama auto käy siis katsastuksessa kaksi kertaa useammin juuri siinä vaiheessa, kun se todennäköisimmin hylätään. Mittakaava on sen verran iso, että asia koskee lähes jokaista: määräaikaiskatsastuksia tehtiin 1 672 937, ja liikennekäytössä on 2 775 537 autoa.

Ruoste on ainoa vika, joka ei odota vuoroaan

Alusta ja kori keräsi 74 872 hylkäykseen johtanutta vikaa, neljänneksi eniten kaikista kohteista. Kohde kattaa korin rakenteet ja auton pohjan, ja niiden kuluttaja on Suomessa suola. Ruoste eroaa muista vioista yhdessä olennaisessa suhteessa: pallonivel pysyy yhtä väljänä siihen asti, kunnes se vaihdetaan, mutta ruoste jatkaa syömistä koko sen ajan, jonka korjausta lykätään.

Ero näkyy myös korjaamon laskussa toisin päin kuin muissa kohteissa. Kulunut nivel maksaa saman verran nyt ja kahden vuoden päästä, joten sen kanssa voi harkita. Ruostuva kiinnityskohta maksaa joka vuosi enemmän kuin edellisenä, koska korjattava alue kasvaa itsestään. Lykkääminen on siis tässä yhdessä kohdassa aina kalliimpi vaihtoehto kuin tekeminen.

Katsottavat kohdat ovat samat joka autossa. Helmapelti oven alla, takapyöräkotelon reuna, jousituksen kiinnityskohdat korissa ja ne kohdat, joissa jarruputket on kiinnitetty pohjaan. Kuoreksi kohonnut ja sormella painettaessa antava pinta on eri asia kuin ohut ruskea kalvo, ja ero näkyy silmällä ilman työkaluja. Ratkaisevaa ei ole ruosteen määrä vaan sen sijainti: kantavassa rakenteessa pieni reikä painaa enemmän kuin laaja pintaruoste ovipellissä.

Tästä syystä ruoste ratkaisee usein sen, kannattaako muu korjata. Yksittäisen kuluneen osan voi vaihtaa uuteen niin kauan kuin sen kiinnityskohta on ehjä. Kun kiinnityskohta itse on syöpynyt, työ laajenee hitsaukseen, eikä laajuutta näe ennen kuin vanha osa on irrotettu. Ruoste on myös ainoa näistä kohteista, johon katsastusta edeltävä viikko ei enää vaikuta mitenkään.

Loput listalta ovat toista maata. Ne mahtuvat kaikki yhteen iltapäivään.

Mitä autolle tehdään viikkoa ennen

Järjestys kannattaa kääntää päinvastaiseksi kuin katsastusaamun kiireessä. Ensin hoidetaan se, mikä estää katsastuksen kokonaan, ja vasta sitten se, mikä kaataa sen nostimella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu vain yksi asia, ja se hoituu verkkopankissa muutamassa minuutissa.

Traficomin mukaan ajoneuvo menee käyttökieltoon, jos ajoneuvoveroa ei makseta eräpäivään mennessä, eikä käyttökiellossa olevaa ajoneuvoa voi katsastaa. Käyttökielto poistuu, kun erääntynyt vero on maksettu viivekorkoineen. Tämä on listan ainoa kohta, joka pysäyttää katsastuksen ennen kuin autoa on edes katsottu, ja se on myös ainoa, jota ei voi korjata paikan päällä. Veron muodostumisesta on erikseen oma juttunsa.

Itse katsastuspäivänä tehtävää on enää vähän, ja se on tarkoituskin. Varaa aika aamupäivälle, jolloin mahdollisen jälkitarkastuksen ehtii vielä sopia samalle viikolle, ja aja auto lämpimäksi matkalla. Tyhjennä tavaratila sen verran, että varapyörän kuoppa ja auton pohja ovat nähtävissä. Kaikki muu on hoidettu viikkoa aiemmin, ja juuri sitä varten lista on olemassa.

• Tarkista, ettei erääntynyttä ajoneuvoveroa ole maksamatta.
• Heiluta jokaista pyörää ylhäältä ja alhaalta auton ollessa nostettuna, kuuntele naksahdukset.
• Painele auton kulmat alas ja katso, jääkö kori keinumaan.
• Mittaa urasyvyys pääurien pohjasta useammasta kohdasta kuin yhdestä.
• Katso jarrulevyn reuna vanteen puolien välistä ja kokeile seisontajarru mäessä.
• Lue moottorin vikakoodit, jos merkkivalo on palanut.
• Kokeile kaikki valot, myös peruutus-, jarru- ja rekisterikilven valot.
• Varaa aika niin, että jälkitarkastukselle jää kuukausi ennen määräpäivää.

Valot ovat listan helpoin kohta ja silti se, joka useimmin jää puolitiehen. Etuvalot tulee kokeiltua joka pimeä ilta, mutta peruutusvalo, rekisterikilven valo ja toinen jarruvaloista ovat kaikki sellaisia, joita kuljettaja ei omalta paikaltaan näe koskaan. Pyydä joku painamaan jarrua ja kytkemään peruutusvaihde samalla kun kierrät auton ympäri. Se vie kaksi minuuttia ja kattaa yhden kokonaisen vikakohteen.

Lista ei tee kenestäkään katsastajaa, eikä sen ole tarkoituskaan. Se karsii pois ne hylkäykset, jotka olisivat olleet nähtävissä omalla pihalla, ja jättää korjaamolle sen mitä ilman nostinta ja mittalaitteita ei näe. Ero näkyy jälkitarkastusten määrässä eikä siinä, kuinka hyvin auto on pesty. Loput kohdat kannattaa käydä läpi samalla kertaa, kun autoa vie öljynvaihtoon, koska auto on silloin muutenkin ylhäällä.

Milloin korjaaminen lakkaa kannattamasta

Jossain vaiheessa vastaan tulee auto, jonka hylkäysrivit osuvat juuri niihin kohtiin, jotka vanhoissa ikäluokissa toistuvat: alustaan ja jarruihin. Kummassakin kustannus muodostuu työstä eikä osasta, ja kumpikaan ei jää kertaluonteiseksi, koska sama kuluminen jatkuu viereisissä nivelissä ja putkissa. Silloin kysymys ei enää ole siitä, saako auton läpi tästä katsastuksesta, vaan siitä kuinka monta kertaa peräkkäin sen saa ja mitä se kokonaisuudessaan maksaa.

Raja ei ole kaikille sama, mutta katsastustodistus antaa siihen paremman vihjeen kuin auton yleisilme. Korjaaminen kannattaa varmemmin silloin, kun hylkäysrivejä on yksi tai kaksi eikä niiden vieressä ole pitkää korjauskehotusten listaa: auto on silloin kunnossa lukuun ottamatta sitä yhtä kohtaa. Jos kehotuksia on rivikaupalla, seuraavan katsastuksen sisältö on jo tiedossa ja sitä seuraavankin.

Vastaus löytyy vertaamalla korjauksen hintaa siihen, mitä samalla rahalla saa toisen auton. Vaihtoehtoja on tarjolla jatkuvasti, ja niiden määrä on nähtävissä suoraan.

Sama laskelma kannattaa tehdä ennen korjaamokäyntiä eikä sen jälkeen. Kun auto on jo purettu ja osat tilattu, valinta on tehty riippumatta siitä, mitä lasku lopulta näyttää. Pyydä siis arvio kirjallisena ja vertaa sitä siihen, mitä vastaava auto maksaa myynnissä juuri nyt. Kumpikin luku on tiedossa ennen kuin mitään on ruuvattu irti.

Yksi asia kannattaa pitää mielessä myös ostohetkellä. Katsastuspäivä siirtyy auton mukana uudelle omistajalle sellaisenaan, joten juuri ennen määräpäivää ostettu auto on ensimmäisen kuukautensa aikana joko läpäissyt katsastuksen tai sitten ei. Ilmoituksesta sitä ei näe, mutta seuraavan katsastuksen ajankohdan näkee rekisteriotteesta ennen kaupantekoa. Se on halvin tarkistus, jonka käytetyn auton ostaja voi tehdä.

Selaa vuosimallin 2018 ja uudempia autoja