Ajoneuvovero ei seuraa auton hintaa vaan päästöä ja massaa

Lyhyesti

• Perusvero määräytyy hiilidioksidipäästön mukaan autoissa, jotka on otettu käyttöön vuonna 2001 tai sen jälkeen. Sitä vanhemmilla se lasketaan kokonaismassasta.
• Käyttövoimaveroa maksavat kaikki muut kuin bensiiniautot. Dieselillä se on 5,5 senttiä päivässä jokaiselta alkavalta 100 kilogrammalta, sähköllä 1,9 senttiä.
• Myyjä vastaa verosta kaupantekopäivältä ja ostaja seuraavasta päivästä alkaen. Edellisen omistajan maksamaton vero jää autoon käyttökieltona.

Vero jakautuu kahteen osaan

Ajoneuvoveron summa syntyy kahdesta erillisestä laskusta, jotka peritään samalla verolipulla. Perusvero riippuu siitä, paljonko auto päästää hiilidioksidia. Käyttövoimavero riippuu siitä, mitä auto käyttää polttoaineena ja paljonko se painaa. Kauppahinta ei ole kummankaan laskukaava eikä vaikuta summaan mitenkään, ja juuri siitä syntyy tilanne, jossa halpa auto voi maksaa vuodessa enemmän veroa kuin kalliimpi.

Perusvero on jokaisella liikennekäytössä olevalla henkilöautolla. Traficomin taulukossa alin määrä on 106,21 € vuodessa ja ylin 654,44 € vuodessa, ja väli jakautuu päästöarvon mukaan portaisiin. Kahden auton ero voi siis olla yli kuusinkertainen, ja sen ratkaisee yksi rekisteriin merkitty luku.

Käyttövoimavero koskee vain autoja, joiden polttoainetta verotetaan bensiiniä lievemmin. Bensiiniauto ei maksa sitä lainkaan. Muut maksavat, ja määrä lasketaan senttimääränä päivässä jokaiselta alkavalta sadalta kilolta kokonaismassaa. Painava auto maksaa siis kevyttä enemmän, vaikka molemmat kulkisivat samalla käyttövoimalla ja päästäisivät saman verran.

Massaperusteisuus tekee käyttövoimaverosta tasaisemman kuin perusvero on. Se ei tunne portaita eikä kynnysarvoja: jokainen alkava sata kiloa maksaa saman verran kuin edellinen. Sen sijaan senttimäärä eroaa käyttövoimittain enemmän kuin ensi silmäyksellä näyttää, koska se kerrotaan sekä massalla että vuoden päivillä.

Molemmat osat määrätään sille, joka on merkitty rekisteriin. Traficomin mukaan verosta vastaa haltija eli auton pääasiallinen käyttäjä, ja jos haltijaa ei ole merkitty, vastuu on omistajalla. Merkintä ratkaisee, kenen nimelle lasku lähtee. Ostaja näkee sen samasta paikasta kuin auton tekniset tiedot, joten se kannattaa katsoa jo ennen kaupantekoa.

Kahtiajako näkyy myös poikkeuksissa. Traficomin mukaan perusverosta voi hakea vapautusta liikkumisesteisen pysäköintitunnuksen perusteella, ja vapautus voi olla voimassa yhdellä autolla kerrallaan. Käyttövoimavero jää silloinkin maksettavaksi, jos auto kulkee muulla kuin bensiinillä. Vapautus myös raukeaa, jos auto poistetaan liikennekäytöstä, joten se on sidottu sekä henkilöön että autoon.

Vuosi 2001 jakaa autot kahteen laskutapaan

Perusveron laskutapa riippuu siitä, milloin auto on otettu käyttöön. Traficomin mukaan enintään 2 500 kilogramman henkilöautolla, joka on otettu käyttöön vuonna 2001 tai sen jälkeen, perusvero määräytyy hiilidioksidipäästön perusteella. Vanhemmalla autolla laskenta menee toisin: silloin perusvero lasketaan tieliikenteessä suurimman sallitun kokonaismassan mukaan. Sama koskee tilannetta, jossa rekisteritiedoissa ei ole verotuksessa käytettävää päästöarvoa lainkaan.

Raja ei ole muodollisuus. Päästöperusteisessa laskennassa taloudellinen moottori näkyy suoraan veron määrässä, koska pieni päästöarvo pudottaa auton alempaan portaaseen. Massaperusteisessa laskennassa moottorilla ei ole merkitystä, vaan ainoa muuttuja on paino. Kaksi saman ikäistä ja saman kokoista autoa voi siis päätyä eri laskukaavaan sen mukaan, mitä niiden rekisteritiedoissa sattuu lukemaan.

Päästöarvo ei myöskään ole mittaustulos siitä, mitä auto tänään päästää. Traficomin mukaan perusvero määräytyy ensisijaisesti rekisteritietoihin merkityn, valmistajan ilmoittaman päästöarvon perusteella. Luku on siis jäädytetty siihen hetkeen, jona auto tuli rekisteriin, eikä se muutu ajokilometrien, huoltojen tai moottorin kunnon mukana.

Käytetyn auton ostajalle raja osuu keskelle tarjontaa. Bensiiniautojen mediaanivuosimalli on 2008 ja dieselien 2012, joten valtaosa niistä kuuluu päästöperusteiseen laskentaan. Halvimmasta päästä löytyy silti autoja, joilla päästöarvoa ei ole merkitty.

Päästöarvo on rekisteriotteessa ja auton teknisissä tiedoissa. Se on päästöperusteisessa laskennassa ainoa luku, joka ratkaisee perusveron suuruuden, joten sen tarkistaminen kertoo vuosikulusta enemmän kuin moottorin tilavuuden katsominen. Ilmoituksissa se on usein merkitty muiden teknisten tietojen joukkoon, ja sen puuttuminen on itsessään tieto: silloin vero lasketaan massasta.

Päästöarvo ratkaisee portaan, mittaustapa taulukon

Päästöperusteinen perusvero nousee portaittain koko matkan alimmasta ylimpään. Alin porras on 0,291 € päivässä ja ylin 1,793 € päivässä, ja väliin mahtuu koko se joukko autoja, joita käytetyn auton markkinalla on tarjolla. Porras vaihtuu päästöarvon mukana, ei auton koon eikä hinnan.

Traficomin taulukoissa NEDC-menetelmällä mitattu sadan gramman päästöarvo tarkoittaa perusveroa 0,344 € päivässä eli 125,56 € vuodessa. WLTP-menetelmällä mitattu kahdensadan gramman arvo tarkoittaa 0,782 € päivässä eli 285,43 € vuodessa. Kumpikin lukema on oman taulukkonsa, eikä niitä lueta samalta asteikolta.

Mittaustapa kannattaa katsoa ennen kuin kahden auton päästölukuja vertaa keskenään. Päästöarvo on mitattu joko NEDC- tai WLTP-menetelmällä, ja Traficomilla on kummallekin oma verotaulukkonsa. Pelkkä grammaluku ei siis kerro veron suuruutta ennen kuin tietää, kummasta menetelmästä on kyse.

Käytännössä tämä muuttaa sen, mitä kahden auton vertailu ilmoituksissa tarkoittaa. Ostaja näkee kaksi lukua, jotka näyttävät vertailukelpoisilta mutta kuuluvat eri taulukoihin. Vertailukelpoinen pari syntyy vasta, kun molemmat arvot on mitattu samalla menetelmällä, ja se tieto on merkitty auton tietoihin arvon viereen.

Vanhemmassa autossa portaikkoa ei käytetä lainkaan, vaan veron ratkaisee massa. Se tekee vertailusta hankalan juuri siinä kohdassa markkinaa, jossa autoja on eniten: kahta autoa ei voi asettaa järjestykseen pelkän päästöluvun eikä pelkän painon perusteella, jos ne kuuluvat eri taulukoihin. Ensimmäinen tarkistus on siis käyttöönottovuosi, ja vasta toinen on itse luku.

Kallein käyttövoima maksaa alinta perusveroa

Käytetyn auton markkinalla käyttövoimat eroavat toisistaan hinnaltaan enemmän kuin miltään muulta ominaisuudeltaan. Sähköauton mediaanihinta on 34 790 €, kun koko markkinan mediaani on 9 800 €. Juuri se auto maksaa Traficomin taulukossa alinta perusveroa 106,21 € vuodessa, koska sen hiilidioksidipäästö on nolla.

Bensiiniautojen mediaanihinta on 5 280 € ja dieselien 7 890 €. Molempien perusvero määräytyy päästöarvosta, ja koska molemmat päästävät hiilidioksidia, ne asettuvat taulukossa ylemmäs kuin sähköauto. Hinta ja perusvero menevät siis päinvastaisessa järjestyksessä, ja ero on jyrkin juuri markkinan halvimmassa ja kalleimmassa päässä.

Alin perusvero ei silti tarkoita alinta ajoneuvoveroa. Sähköauto maksaa käyttövoimaveroa 1,9 senttiä päivässä jokaiselta alkavalta sadalta kilolta kokonaismassaa, eikä bensiiniauto maksa käyttövoimaveroa lainkaan. Mitä painavampi auto on, sitä suurempi tämä osa on. Kokonaissumma ratkeaa vasta, kun molemmat osat lasketaan yhteen, ja siksi pelkkä perusveron vertailu johtaa harhaan.

Taulukon rivit eroavat toisistaan myös iältään. Sähköautojen mediaanivuosimalli on 2023 ja bensiiniautojen 2008, ja ikäero selittää suuren osan hintaerosta. Veroeroa se ei selitä, koska perusvero ei katso auton ikää vaan sen päästöarvoa. Luokkien kärjessä ovat eri autot: bensiinipuolella Volkswagen Golf ja sähköpuolella Polestar 2.

Bensiini on suurin yksittäinen luokka mutta ei enemmistö: sen osuus jää alle puoleen kaupoista. Hybridit ja lataushybridit jäävät molemmat alle kymmenesosaan, ja juuri ne osuvat käyttövoimaverossa keskelle: lataushybridi maksaa sitä sähkön ja bensiinin yhdistelmänä, dieselin kanssa yhdistetty sähkö selvästi korkeammalla senttimäärällä. Ilmoituksen hinnasta tätä eroa ei näe.

Hintahaarukka kertoo saman asian toisin päin. Puolet kaupoista osuu 3 500 € ja 22 221 € väliin, eli jo keskimmäisen puoliskon sisällä hinta yli kuusinkertaistuu. Perusveron vaihteluväli on suunnilleen yhtä leveä. Molemmat siis vaihtelevat saman verran, mutta eivät samassa järjestyksessä: kalleimmasta päästä ei löydy suurinta veroa.

Jokainen myynnissä oleva auto kantaa mukanaan oman verolippunsa, ja sen summa on päätetty rekisteritiedoissa jo ennen kuin ostaja avaa ilmoituksen.

Vastuu vaihtuu kaupantekopäivänä

Kaupantekopäivä on ajoneuvoverossa tarkka raja. Traficomin mukaan liikennekäytössä olevan auton myyjä vastaa verosta myyntipäivältä, ja uusi omistaja tai haltija vastaa siitä seuraavasta päivästä alkaen. Päivän tarkkuus tarkoittaa, että kauppakirjan päiväys ratkaisee, miten lasku jakautuu kahden ihmisen kesken.

Vastuu ei pääty itsestään. Myyjän on tehtävä luovutusilmoitus heti kaupan jälkeen, jotta verovelvollisuus päättyy oikeaan päivään. Ilman ilmoitusta rekisterissä lukee edelleen vanha omistaja, ja lasku lähtee hänelle. Ilmoitus on myös se toimi, joka päättää liikennevakuutuksen maksuvelvollisuuden.

Ostajan puolella sääntö on yhtä yksinkertainen. Traficom neuvoo ostamaan auton vain rekisteriin merkityltä omistajalta, jolloin omistusoikeus, liikennevakuutus ja ajoneuvovero eivät jää epäselviksi. Jos myyjä ei ole rekisterissä, auto on jonkun muun nimissä ja selvittely jää ostajalle.

Ostajan oma ilmoitus on yhtä tärkeä kuin myyjän. Ilman sitä auto on rekisterissä myyjän luovuttama mutta ei kenenkään ottama, ja vero määrätään sen mukaan, mitä rekisterissä lukee. Merkintä on kaupan viimeinen vaihe eikä sen jälkihoitoa.

Rekisteri-ilmoitus on tehtävä myös silloin, kun auto on poistettu liikennekäytöstä. Poisto ei siis korvaa omistajanvaihdoksen ilmoittamista, vaan ne ovat kaksi eri asiaa: toinen kertoo, kuka auton omistaa, ja toinen sen, onko auto liikenteessä. Auton kunto tarkistetaan omalla kierroksellaan, ja siihen on koottu lista koeajon tarkistuslistaan.

Yksityiskaupassa ilmoitus jää osapuolten varaan

Kaupoista 62,5 % tehdään autoliikkeessä ja 37,5 % yksityisen myyjän kanssa. Ero näkyy siinä, kuka paperit hoitaa. Liikkeessä rekisteriasiat hoidetaan tavallisesti kaupanteon yhteydessä, kun taas yksityiskaupassa molemmat osapuolet vastaavat omasta ilmoituksestaan itse.

Käytännössä tämä tarkoittaa kahta erillistä toimea. Myyjä tekee luovutusilmoituksen, joka päättää hänen verovelvollisuutensa, ja ostaja tekee omistajanvaihdoksen ilmoituksen, joka siirtää merkinnän hänen nimiinsä. Kumpikaan ei korvaa toista, ja jos vain toinen tehdään, rekisteri jää puolitiehen.

Ilmoituksen viivästyminen ei ole tekninen kömmähdys vaan rahaa. Jokainen päivä, jonka rekisterissä lukee väärä nimi, on päivä, jolta vero määrätään väärälle henkilölle. Vero kertyy päiväkohtaisesti, joten viikon viive on viikon vero.

Yksityiskaupassa kannattaa sopia ilmoituksista samalla kun sovitaan hinnasta. Se on ainoa kohta kaupassa, jossa molempien osapuolten etu osoittaa samaan suuntaan: myyjä haluaa vastuunsa päättyvän ja ostaja haluaa auton omiin nimiinsä.

Liikkeen kanssa tehdyssä kaupassa lopputuloksen voi silti tarkistaa itse. Rekisterimerkintä näkyy auton tiedoissa, kun ilmoitus on käsitelty, ja samasta paikasta näkee myös sen, onko auto liikennekäytössä. Jos merkintä ei ole muuttunut muutamassa päivässä, asiaa kannattaa kysyä ennen kuin ensimmäinen eräpäivä ehtii ohi.

Vero juoksee päivä kerrallaan

Ajoneuvovero määrätään Traficomin mukaan yleensä 12 kuukauden verokaudelle, ja uusi verokausi alkaa automaattisesti edellisen päättyessä. Lasku tulee siis kerran vuodessa, mutta itse vero kertyy päivittäin. Sama päiväkohtaisuus näkyy veron määrässä: perusvero on ilmoitettu sekä vuosisummana että päivähintana.

Veron voi maksaa yhdessä, kahdessa tai neljässä erässä. Yhden erän kausi kattaa 365 päivää, kaksi erää jakaa sen kahteen lähes yhtä pitkään jaksoon ja neljä erää neljään. Useampi erä ei ole ilmainen, vaan kahden ja neljän erän vaihtoehdoissa jokaiseen erään lisätään erillinen maksutapalisä.

Erien määrää voi muuttaa kerran verokaudessa ennen ensimmäistä eräpäivää, eikä muutosta voi tehdä enää sen jälkeen kun ensimmäinen erä on maksettu. Kuukausikohtaista jaksotusta ei ole, joten pieninkin erä kattaa noin neljänneksen vuodesta.

Päivähinta ratkaisee myös omistajanvaihdoksen jälkeen. Kun auto vaihtaa omistajaa kesken verokauden, kumpikin maksaa omista päivistään, ja etukäteen maksetusta kaudesta liikaa maksettu osuus palautetaan. Tämä on syy siihen, miksi luovutusilmoituksen päiväys kannattaa tarkistaa vielä kaupan jälkeen.

Vero ei katso ajokilometrejä. Se juoksee samalla tavalla riippumatta siitä, ajetaanko autolla päivittäin vai seisooko se pihassa koko talven. Tämä erottaa ajoneuvoveron polttoainekustannuksesta, joka syntyy vasta ajamisesta. Muut pakolliset maksut käyttäytyvät samalla tavalla, ja ne on käyty läpi jutussa auton vuosikuluista.

Ero näkyy selvimmin käyttövoimien välillä. Dieselautojen mittarilukeman mediaani kaupantekohetkellä on 282 000 km ja sähköautojen 56 900 km, mutta kummankin vero lasketaan samalla kaavalla kuin auton ollessa uusi. Kuluminen näkyy hinnassa ja huoltokuluissa, ei verolipussa. Ajoneuvovero on siksi harvinainen auton kuluista: sen voi laskea täsmälleen etukäteen.

Seisova auto kerryttää veroa

Ajoneuvovero ei seuraa käyttöä vaan rekisterimerkintää. Niin kauan kuin auto on liikennekäytössä, vero kertyy joka päivä, vaikka akku olisi irrotettu ja renkaat varastossa. Kesäauton omistaja maksaa siis myös niistä kuukausista, joina auto ei liiku.

Liikennekäytöstä poisto katkaisee sekä ajoneuvoveron että liikennevakuutuksen maksuvelvollisuuden. Ilmoitus kannattaa tehdä silloin, kun auto jää seisomaan, koska vero kertyy siihen asti päivä kerrallaan.

Myytyä autoa ei voi enää poistaa liikennekäytöstä. Traficomin ohje on tehdä luovutusilmoitus, joka päättää sekä veron että vakuutuksen maksuvelvollisuuden myyntipäivään. Järjestys menee siis toisin päin kuin moni olettaa: poisto on myyntiä edeltävä toimi ja luovutusilmoitus myynnin jälkeinen. Myyjällä on myös velvollisuus kertoa ostajalle, jos auto on poistettu liikennekäytöstä.

Ostajan kannalta asetelma kääntyy päinvastoin. Liikennekäytöstä poistettua autoa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin se on otettu takaisin liikennekäyttöön, joten myyntipaikalta ei lähdetä ajamaan ennen ilmoitusta ja voimassa olevaa liikennevakuutusta. Tämä on se kohta, jossa säästö muuttuu kalliiksi.

Poisto ei ole lopullinen ratkaisu vaan tila, jota voi vaihtaa. Auton voi ottaa takaisin liikennekäyttöön, jolloin vero alkaa kertyä uudelleen siitä päivästä. Kausiluonteisessa käytössä tämä on käytännössä ainoa keino vaikuttaa veron määrään luopumatta autosta, koska kaikki muut tekijät on lyöty lukkoon rekisteritiedoissa.

Maksamaton vero seuraa autoa

Ajoneuvoveron laiminlyönti ei jää edellisen omistajan ongelmaksi. Traficomin mukaan auto menee käyttökieltoon, jos vero on maksamatta eräpäivänä. Käyttökiellossa olevaa autoa ei saa käyttää liikenteessä, eikä sitä voi katsastaa eikä viedä maasta.

Ostajalle tämä tarkoittaa, että auto voi olla käyttökelvoton heti kaupanteon jälkeen, vaikka itse autossa ei olisi mitään vikaa. Vero on toisen ihmisen maksamatta jättämä, mutta seuraus kohdistuu autoon eikä henkilöön.

Käyttökielto ei poistu sillä, että auto vaihtaa omistajaa. Se poistuu vasta, kun erääntynyt vero on maksettu viivekorkoineen.

Erääntyneelle verolle lasketaan viivekorko, joka on vuonna 2026 9,5 % ja vähintään 3 €. Korko itsessään on harvoin se, mikä tekee tilanteesta kalliin. Kalliiksi sen tekee se, että auto seisoo käyttökiellossa siihen asti, kunnes vero on maksettu, eikä katsastukseen pääse sitä ennen.

Traficom muistuttaa myös siitä, että edellisen omistajan verokauden eräpäivä voi osua kaupanteon jälkeiseen aikaan. Silloin kaupantekohetkellä mikään ei näytä olevan pielessä, ja käyttökielto tulee vasta viikkojen päästä. Myyjää kannattaa muistuttaa maksusta, jos eräpäivä on lähellä kaupantekoa.

Käyttökielto koskee auton käyttöä eikä kaupantekoa. Auto voi siis vaihtaa omistajaa käyttökiellossa, ja uusi omistaja huomaa asian vasta siinä vaiheessa, kun autolla pitäisi ajaa tai kun se pitäisi viedä katsastukseen.

Veron tila selviää auton rekisteritiedoista ennen kauppaa. Se on nopeimpia yksittäisiä tarkistuksia, joita ostaja voi tehdä, ja se maksaa vain sen ajan, joka kuluu rekisteritunnuksen kirjoittamiseen. Samasta paikasta näkyy neljä asiaa:

• onko auto liikennekäytössä vai poistettu liikennekäytöstä
• onko autolla käyttökielto maksamattoman veron vuoksi
• kuka on merkitty omistajaksi ja kuka haltijaksi
• mikä on hiilidioksidipäästö ja kokonaismassa, joista vero lasketaan

Lisävero alkaa tuhannesta eurosta

Väärinkäytöstä seuraa erillinen maksu, joka ei ole sakko vaan vero. Traficom määrää lisäveron, jos liikennekäytöstä poistettua tai rekisteröimätöntä ajoneuvoa käytetään liikenteessä. Määrä on vuotuinen ajoneuvovero viisinkertaisena, kuitenkin aina vähintään 1 000 €.

Ajettu matka ja käytön kesto eivät vaikuta summaan. Sadan metrin siirtoajo maksaa saman kuin viikon ajo, ja tietämättömyys säännöistä tai inhimillinen erehdys ei poista maksuvelvollisuutta. Lisäveron rinnalla voidaan määrätä myös jälkiveroa.

Riski syntyy juuri käytetyn auton kaupassa, jossa auto on seissyt pihassa liikennekäytöstä poistettuna. Kauppa tehdään, ilmoitus jää tekemättä ja auto ajetaan pois. Summa on silloin moninkertainen siihen ajoneuvoveroon nähden, joka koko vuoden mittaan olisi kertynyt, ja se lankeaa yhdestä ainoasta ajokerrasta.

Traficomin omassa esimerkissä dieselauto, jonka vuotuinen ajoneuvovero on 750 €, saa lisäveroa 3 750 €. Pienemmällä vuosiverolla viisinkertaistus jää vähimmäismäärän alle, jolloin maksettavaksi tulee joka tapauksessa tuhat euroa. Halvimmassa päässä lisävero voi siis ylittää auton oman hinnan.

Oikea järjestys on lyhyt, ja jokainen vaihe on tehtävä ennen kuin auto liikkuu ensimmäisen metrin. Kumpikin tapa on halvempi kuin se, että asian huomaa jälkikäteen.

• Ota auto liikennekäyttöön ennen kuin sillä ajetaan.
• Varmista, että liikennevakuutus on voimassa samasta päivästä.
• Vaihtoehtona auton voi siirtää lavetilla, jolloin sillä ei ajeta liikenteessä lainkaan.

Veron voi laskea ennen kauppaa

Ajoneuvoveron summa on päätetty ennen kuin ostaja näkee ilmoituksen. Se syntyy kahdesta rekisteritiedosta: hiilidioksidipäästöstä ja kokonaismassasta. Kumpaakaan ei neuvotella kaupanteossa, eikä kumpikaan liiku kauppahinnan mukana.

Kahdesta osasta perusvero on se, jonka ostaja näkee helpoiten, koska päästöarvo on merkitty auton tietoihin. Käyttövoimavero vaatii lisäksi kokonaismassan, ja se löytyy samasta paikasta. Kun molemmat luvut on katsottu, vuosikulusta on selvillä se osa, joka ei riipu ajotavasta eikä ajomääristä.

Järjestys on sama jokaisessa kaupassa. Ennen kauppaa tarkistetaan päästöarvo, käyttövoima ja se, onko autossa maksamatonta veroa. Kaupantekopäivänä vastuu siirtyy myyjältä ostajalle, ja luovutusilmoitus vahvistaa päivän. Sen jälkeen vero kertyy päivä kerrallaan siihen asti, kunnes auto poistetaan liikennekäytöstä tai myydään eteenpäin.

Edellisen omistajan verokausi ei nollaudu kaupanteossa, vaan vero jatkaa juoksuaan samasta kohdasta. Ensimmäinen eräpäivä voi siksi osua kaupan jälkeen yllättävän lähelle, ja se kannattaa varmistaa samalla kun ilmoitukset tehdään.

Alin perusvero 106,21 € vuodessa ja markkinan korkein mediaanihinta 34 790 € osuvat samaan autoon. Se kertoo veron logiikasta enemmän kuin yksikään yksittäinen summa: vero mittaa päästöä ja massaa, ei arvoa. Ostajalle se tarkoittaa, että vuosikulua kannattaa arvioida rekisteritiedoista eikä hintalapusta.

Katso, mitä sähköautoja on juuri nyt myynnissä