Automaatti ei maksa käytettynä euroja vaan kilometrejä

Lyhyesti

• Automaatti on tässä hintaluokassa enemmistö: 67,8 % kaupoista koski automaattivaihteista autoa.
• Koko käytetyn auton markkinalla automaatin mediaanihinta on 19 000 € ja manuaalin 3 999 €, mutta luvut mittaavat ikää: automaatin vuosimallin mediaani on 2019 ja manuaalin 2008.
• Automaattivaihteisella autolla ajettu ajokoe jättää ajokorttiin erityisehdon 78, joka rajaa käsivaihteiset autot ajo-oikeuden ulkopuolelle.

Maksaako automaatti käytettynä enemmän kuin manuaali?

Ei juuri lainkaan, kun vertailu tehdään saman hintaluokan sisällä. Heinäkuussa 10 000–14 999 euron luokassa automaattivaihteisesta autosta maksettiin mediaanina 12 900 € ja manuaalivaihteisesta 12 490 €. Ero jää muutamaan sataan euroon, eikä se selity autojen iällä: kaupatun auton vuosimallin mediaani on kummassakin 2016. Ostajan ei siis tarvitse varata vaihteistolle omaa osuutta budjetista.

Tulos yllättää, koska uutena ero on toinen. Automaattivaihteisto oli pitkään lisävaruste tai kalliimman varustetason vakio, ja uuden auton hinnastossa se näkyi omana rivinään. Kymmenen vuoden kuluttua sitä riviä ei enää ole. Auton arvo on silloin laskenut niin paljon, että vaihteiston alkuperäinen lisähinta on sulanut muun auton mukana, ja jäljelle jää se, mitä samalla rahalla on muualta saatavissa samaan aikaan.

Hintaluokka ei myöskään ole yksi hinta vaan haarukka, jonka sisällä liikutaan. Alaneljännes asettuu tasolle 11 500 € ja yläneljännes tasolle 13 900 €, eli puolet kaupoista tehdään näiden välissä. Vaihteistojen mediaanien väli mahtuu tuohon haarukkaan moneen kertaan, ja se katoaa sen alle, mitä yksittäisen auton varustetaso ja huoltokirja tekevät hinnalle.

Sama kuvio näkyy myyjätyypissä vielä jyrkempänä. Liikkeeltä ja yksityiseltä ostetun auton mediaanihinnat osuvat lähes päällekkäin, mutta autot ovat eri autoja. Liikkeen myymän auton vuosimallin mediaani on 2017 ja mittarilukema 158 000 km, yksityisen myymän 2011 ja 234 000 km. Liikkeiden osuus kaupoista on tässä luokassa 83,4 %. Kiinteä hinta ei siis missään kohtaa tarkoita samanlaista autoa.

Hintaluokka on rajattu sekä ylhäältä että alhaalta, joten kaikki autoon halutut asiat kilpailevat samasta summasta. Jos vaihteisto lyödään lukkoon eikä hinta jousta, jonkin muun ominaisuuden on annettava periksi. Se ominaisuus on mittarilukema.

Tämä on hyvä uutinen sille, joka pelkäsi automaatin olevan liian kallis, ja huono uutinen sille, joka toivoi säästävänsä valitsemalla manuaalin. Kumpikaan ei tapahdu. Vaihteiston valinta ei siirrä ostajaa toiseen hintaluokkaan, vaan se siirtää häntä saman hintaluokan sisällä toiseen kohtaan, ja sen kohdan tunnistaa mittarista.

Miksi koko markkinalla automaatti näyttää moninkertaisen kalliilta?

Jos hintaluokkaa ei rajata lainkaan, ero näyttää aivan toiselta. Koko käytetyn auton markkinalla automaattivaihteisen auton mediaanihinta on 19 000 € ja manuaalivaihteisen 3 999 €. Luvuista on helppo päätellä, että automaatista maksetaan moninkertainen hinta, ja juuri se päätelmä tekee vaihteistosta kalliin kuuloisen valinnan.

Päätelmä menee kuitenkin väärin, koska luvut eivät vertaa samoja autoja keskenään. Automaattivaihteisena kaupatun auton vuosimallin mediaani on koko markkinalla 2019 ja manuaalivaihteisen 2008. Kyse on eri sukupolven autoista: toisessa joukossa ovat 2020-luvun ja 2010-luvun loppupuolen autot, toisessa 2000-luvun lopun autot. Hinta mittaa tässä ikää eikä vaihteistoa. Sama ilmiö toistuu käyttövoimissa, ja se on käsitelty jutussa sähköauton hinta kertoo iästä.

Kilometrit kertovat saman asian toisin päin. Koko markkinalla automaattivaihteisen auton mediaanilukema on 135 000 km ja manuaalivaihteisen 234 000 km, eli järjestys kääntyy päinvastaiseksi kuin yhden hintaluokan sisällä. Kun budjettia ei kiinnitetä, automaatti on tuoreempi ja vähemmän ajettu auto. Kun budjetti kiinnitetään, se on saman ikäinen mutta enemmän ajettu kuin manuaali.

Ikäeron takana on tekninen muutos. Kaksoiskytkinvaihteistot yleistyivät henkilöautoissa 2000-luvun lopulla ja korvasivat vähitellen ne automatisoidut käsivaihteistot, joita pienissä autoissa oli sitä ennen kokeiltu. Samaan aikaan automaattivaihteistojen portaita tuli lisää, jolloin ne lakkasivat olemasta kulutusta lisäävä valinta. Automaatti siirtyi siis kalliiden autojen varusteesta tavalliseksi ratkaisuksi juuri niissä vuosimalleissa, jotka nyt ovat käytettyjen markkinan tuoreinta päätä.

Rajauksen valinta ei ole makuasia vaan seuraa siitä, miten autoa ostetaan. Kukaan ei osta autoa koko markkinalta vaan siitä joukosta, joka mahtuu hänen budjettiinsa. Siksi koko markkinan luku kertoo, millainen Suomen autokanta on, ja hintaluokan luku kertoo, mitä yksittäinen ostaja näkee ilmoituslistalla. Ne vastaavat eri kysymykseen, ja ostajaa koskee jälkimmäinen.

Kun rajaus on tehty oikein, vaihteistokysymys muuttuu toiseksi kysymykseksi. Se ei ole enää se, paljonko automaatti maksaa, vaan se, mistä automaatin hinta otetaan pois. Vastaus löytyy mittarista.

Mistä automaatin lisäkilometrit tulevat?

Ne tulevat siitä, että auto on jouduttu etsimään hintaluokan sisältä. Automaattivaihteinen auto oli uutena kalliimpi kuin muuten samanlainen käsivaihteinen, ja tämä ero seuraa autoa koko sen elinkaaren ajan. Kun ostaja pitää kiinni sekä hinnasta että vaihteistosta, hän päätyy autoon, joka on ehtinyt kulua enemmän ennen kuin se putosi tähän hintaan.

Näin se näkyy 10 000–14 999 euron luokassa: automaattivaihteisen auton mediaanilukema on 178 000 km ja manuaalivaihteisen 138 000 km. Molempien vuosimallin mediaani on 2016, joten kyse ei ole siitä, että automaatit olisivat vanhempia autoja. Ne ovat saman ikäisiä autoja, joilla on ajettu pidemmälle.

Ero on sen kokoinen, että se näkyy kaikessa mikä autossa kuluu: renkaissa, jarruissa, jakohihnassa ja vaihteiston omassa öljyssä. Se näkyy myös siellä, missä kuluminen mitataan, eli katsastuksessa. Ostaja ei siis valitse pelkkää vaihteistoa vaan samalla sen, kuinka pitkälle auto on jo ajettu.

Lukemaa kannattaa lukea aina yhdessä vuosimallin kanssa, koska kumpikaan ei kerro yksin mitään. Sama lukema tarkoittaa eri asiaa kymmenvuotiaassa kuin viisivuotiaassa autossa, ja tässä hintaluokassa kumpaakin on tarjolla samaan hintaan. Kun vuosimalli pidetään vakiona, kuten automaatin ja manuaalin kohdalla, lukemaero on puhdas ero käytössä eikä iässä.

Ostajan kannalta valinta on siis kahden erilaisen auton välillä eikä kahden ominaisuuden. Jos ostaja on valmis joustamaan mittarilukemassa, automaatti on hänelle auki koko hintaluokan laajuudessa. Jos hän pitää mittarilukemaa tärkeämpänä kuin vaihteistoa, hän löytää saman rahan vastineeksi vähemmän ajetun auton käsivaihteisena.

Kilometrit eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti huono asia, ja se on syytä sanoa suoraan. Tasaisesti moottoritiellä kertyneet kilometrit rasittavat autoa vähemmän kuin sama määrä lyhyitä kylmäkäynnistyksiä, ja huollettu paljon ajanut auto voi olla paremmassa kunnossa kuin seisonut vähän ajettu. Mittarilukema kertoo, kuinka paljon autoa on käytetty, ei sitä miten sitä on kohdeltu.

Ostajan kannalta tästä seuraa kaksi asiaa. Automaattivaihteisen auton kohdalla huoltohistoria painaa enemmän kuin manuaalin kohdalla, koska kilometrejä on lähtökohtaisesti enemmän. Ja koska vaihteisto on itsessään kuluva kokonaisuus, sen huoltomerkinnät ovat se kohta huoltokirjaa, johon kannattaa katsoa ensin.

Näkyykö sama yksittäisissä malleissa?

Tässä hintaluokassa kaupattiin heinäkuussa 522 eri mallia, joten yksi mediaani peittää alleen hyvin erilaisia autoja. Selvin esimerkki on Mercedes-Benz E, jota kaupattiin luokassa mediaanilukemalla 269 000 km, kun koko luokan mediaani on 166 000 km. Kyse on isosta porrasperästä, joka on tähän hintaan päästäkseen vuosimallia 2012.

Toisessa päässä on Toyota Yaris, jonka mediaanilukema on 110 000 km ja mediaanihinta 12 990 €. Väliin asettuvat Skoda Octavia lukemalla 184 000 km ja Volkswagen Golf lukemalla 146 000 km. Hinta on kaikissa neljässä lähellä luokan mediaania. Mittarilukema ei ole.

Vaihteisto ei yksin selitä mallien välisiä eroja, koska autojen koko ja ikä vaihtelevat samaan aikaan. Suunta on silti sama kuin vaihteistojen välillä: kun hinta pidetään paikallaan, isompi ja raskaammin varusteltu auto tulee suuremmalla mittarilukemalla. Ostajan valinta on siksi harvoin pelkkä vaihteistovalinta.

Mercedes-Benz E on tästä ääripää. Iso saksalainen porrasperä on tässä hinnassa auto, joka on uutena maksanut moninkertaisesti nykyisen hintansa, ja pudotuksen ovat tehneet aika ja ajettu matka yhdessä. Ostaja saa paljon autoa rahalleen ja samalla kaiken sen kulumisen, joka matkalle mahtuu.

Käytännön seuraus on se, että mallin nimi ei kerro paljonko autolla on ajettu. Sama mallinimi kattaa tässä hinnassa sekä nuoren pienen auton että kymmenen vuotta vanhemman ison. Ilmoituksen mittarilukema on siksi ensimmäinen luku, joka kannattaa katsoa, ja vasta sen jälkeen vaihteistorivi.

Sama päättely toimii myös toisin päin. Jos ostaja tietää haluavansa automaatin ja pitää mittarilukeman kurissa, hänen kannattaa katsoa hintaluokan pienempää päätä eli niitä malleja, jotka olivat uutena halvempia. Silloin sama raha riittää nuorempaan autoon, koska auto on alun perin maksanut vähemmän eikä sen ole tarvinnut menettää yhtä paljon arvoaan päätyäkseen tähän hintaan.

Kuinka moni käytetty auto on enää manuaali?

Käsivaihteisto ei ole kadonnut, mutta se on vähemmistö. Tässä hintaluokassa automaattivaihteisia oli 67,8 % kaupoista ja manuaalivaihteisia 32,1 %. Koko käytetyn auton markkinalla jako on tasaisempi: siellä manuaalin osuus on 38,3 %.

Jakaumien ero kertoo, mihin manuaalit ovat kertyneet. Koko markkinalla manuaalivaihteisena kaupatun auton vuosimallin mediaani on 2008, eli käsivaihteisto painottuu vanhempaan autokantaan. Tässä hintaluokassa ollaan jo sen taitekohdan toisella puolella: sama raha ostaa uudemman auton, ja uudemmassa autossa vaihteisto on todennäköisemmin automaatti.

Osuus on iso siinä mielessä, että manuaaleja on tarjolla joka päivä. Se on pieni siinä mielessä, että rajaukset kertautuvat. Kun ostaja lyö lukkoon hintaluokan, korimallin ja mallin ja vaatii vielä käsivaihteiston, ehdokkaita voi jäädä muutama. Tämä on se kohta, jossa vaihteiston valinta oikeasti rajaa: ei hinnassa vaan valikoimassa.

Käytännössä rajaukset kannattaa siksi asettaa eri järjestyksessä kuin hakukone tarjoaa. Jos vaihteisto on ostajalle ehdoton, se laitetaan ensimmäiseksi ja kaikki muu sen perään, jolloin näkee heti kuinka iso joukko jää jäljelle. Jos vaihteisto on toive muiden joukossa, se kannattaa jättää viimeiseksi, koska silloin sen hinta näkyy suoraan siinä, kuinka monta autoa rajaus pudottaa listalta pois.

Kapea valikoima maksaa ostajalle kahdella tavalla. Ensinnäkin etsintä kestää pidempään, kun sopivia autoja tulee myyntiin harvakseltaan. Toiseksi neuvotteluvara kapenee, koska vaihtoehtoista autoa ei ole odottamassa saman viikon takana. Käsivaihteiston haluavan kannattaa siksi joustaa jossain muussa, useimmiten mallissa tai värissä.

Käsivaihteisen auton etsijälle on myös yksi etu, joka ei näy hinnassa. Koska manuaali painottuu vanhempaan autokantaan, samasta hinnasta löytyy käsivaihteisena useammin nuorempi ja vähemmän ajettu auto kuin automaattina. Sama kuvio, joka vie automaatilta kilometrejä, antaa niitä takaisin manuaalille.

Millainen automaatti autossa on?

Sana automaatti tarkoittaa käytetyssä autossa useaa eri konetta, ja ilmoituksessa ne näyttävät samalta. Yleisin on momentinmuuntimella varustettu automaatti, jossa moottori ja vaihteisto on yhdistetty nesteen välityksellä eikä kytkinlevyllä, ja vaihteet muodostetaan planeettapyörästöillä. Tämän tunnistaa siitä, että auto lähtee hiljalleen liikkeelle jo ilman kaasua.

Toinen tavallinen ratkaisu on kaksoiskytkinvaihteisto, jossa on kaksi erillistä kytkintä: toinen hoitaa parilliset ja toinen parittomat vaihteet. Rakenne on käytännössä kaksi käsivaihteistoa samassa kotelossa, ja koska seuraava vaihde on jo valmiiksi valittuna, vaihto tapahtuu nopeasti. Kolmas on portaaton vaihteisto, joka ei vaihda portaita lainkaan vaan muuttaa välitystä hihnan ja kartiopyörien avulla. Siitä syntyy tuttu tasainen kierrosluku kiihdytyksessä.

Erottelulla on ostajalle merkitystä siksi, että kuluvat osat ovat eri. Momentinmuuntimessa kuluu öljy, kaksoiskytkinvaihteistossa kytkinlevyt ja portaattomassa hihna. Kun mittarissa on tämän hintaluokan mediaanin verran kilometrejä, mikään näistä ei ole enää uusi.

Vaihteiston tyyppi kannattaa siksi selvittää ennen kuin huoltohistoriasta kysyy mitään. Kysymys "onko vaihteistoöljy vaihdettu" on eri kysymys momentinmuuntimelliselle autolle kuin kaksoiskytkiselle, ja vastauksen merkitys riippuu siitä, kumpaa autossa on. Käsivaihteistossa vastaava kuluva osa on kytkin, ja sen kunto selviää koeajolla.

Koeajolla kannattaa muutenkin kuunnella vaihteistoa erikseen. Momentinmuuntimellisessa autossa vaihtojen pitäisi tapahtua pehmeästi ilman nykäystä, ja kylmänä hitaampi vaihto on normaalia. Kaksoiskytkinvaihteisto sen sijaan tunnistaa itsensä juuri hitaista tilanteista: nykiminen ryömintävauhdissa ja peruutettaessa on sen tavallisin oire. Portaattomassa vaihteistossa kuunnellaan sitä, nouseeko kierrosluku kiihdytyksessä yksin ilman että vauhti seuraa perässä.

Nämä havainnot eivät korvaa kuntotarkastusta, mutta ne kertovat mistä kysyä. Vaihteisto on auton kalleimpia yksittäisiä kokonaisuuksia korjata, joten oire kannattaa ottaa vakavasti myös silloin, kun se on lievä ja myyjä pitää sitä normaalina.

Rajaako automaatilla ajettu ajokoe auton valintaa?

Kyllä, ja rajaus on kirjattu ajokorttiin. Traficomin mukaan tutkinnon vastaanottaja voi rajoittaa ajo-oikeutta sen ajoneuvon perusteella, jolla ajokoe on ajettu: jos koe ajetaan automaattivaihteisella autolla, ajokorttiin merkitään erityisehto 78. Merkintä on lyhyt ja helppo ohittaa korttia katsoessa, ja moni huomaa sen vasta autokaupassa.

Rajoitettu ajoneuvoihin, joissa on automaattivaihteisto.

Ehto koskee ajo-oikeutta eikä yksittäistä autoa, joten se seuraa kuljettajaa myös vuokra-autoon, sijaisautoon ja tuttavan autoon. Ostajan valikoima on silloin rajattu automaatteihin, eli tässä hintaluokassa enemmistöön mutta ei koko tarjontaan. Rajaus kertautuu kaikkien muiden rajausten päälle.

Toiseen suuntaan ehto ei toimi. Käsivaihteisella autolla suoritettu ajokoe antaa oikeuden ajaa molempia, joten rajoittamaton kortti on aina laajempi kuin rajoitettu. Tämä kannattaa pitää mielessä myös silloin, kun perheessä ajokorttia vasta hankitaan: kokeen ajaminen käsivaihteisella pitää molemmat vaihtoehdot auki, vaikka arjessa ajettaisiin automaatilla.

Rajaus ei kuitenkaan ole pysyvä. Traficomin mukaan ehdon saa pois varaamalla ajan uuteen ajokokeeseen Traficomin palveluntuottajalta Ajovarmalta ja suorittamalla kokeen käsivaihteisella autolla. Teoriakoetta ei tehdä uudelleen. Jos ostaja aikoo joka tapauksessa pysyä automaatissa, ehto ei haittaa, mutta jos hän haluaa pitää manuaalin vaihtoehtona, koe kannattaa tehdä ennen kuin autoa etsitään.

Järjestyksellä on väliä siksi, että ajokortti on ainoa näistä rajauksista, jota ei voi kiertää rahalla. Budjetin voi venyttää ja mallin vaihtaa, mutta käsivaihteisen auton ratissa ei istuta ilman oikeaa merkintää. Ostaja, joka huomaa ehdon vasta löydettyään sopivan auton, joutuu joko luopumaan autosta tai odottamaan koetta.

Onko kyse vaihteistosta vai koko hintaluokasta?

Tässä hintaluokassa lähes kaikki maksaa saman verran, ja se herättää epäilyn siitä, onko vaihteistolla mitään tekemistä asian kanssa. Farmarin mediaanihinta on 12 890 €, viistoperän 12 790 € ja porrasperän 12 780 €, eli korimallikaan ei muuta hintaa. Mittarilukemat sen sijaan eroavat rajusti: viistoperässä se on 105 000 km ja porrasperässä 195 000 km.

Epäily on osittain aiheellinen: kiinteä hinta pakottaa jouston kuluneisuuteen riippumatta siitä, mitä ominaisuutta ostaja tavoittelee. Korien vertailu ei silti ole yhtä puhdas kuin vaihteistojen.

Korien kohdalla myös ikä vaihtelee: viistoperän vuosimallin mediaani on 2018 ja porrasperän 2013, joten osa kilometrieroista on pelkkää ikäeroa. Automaatin ja manuaalin vuosimallin mediaani on kummallakin 2016. Ikä on siis vakio, ja jäljelle jää vaihteisto.

Vaihteisto ei siis ole ainoa asia, joka tässä hintaluokassa maksetaan kilometreinä. Se on niistä puhtaimmin mitattava, koska muut muuttujat pysyvät sen ympärillä paikallaan. Korimalli, käyttövoima ja vaihteisto maksetaan kaikki samasta lompakosta, ja se lompakko on mittari.

Käyttövoima on tästä kolmas esimerkki. Bensiiniauton mediaanihinta on tässä luokassa 12 790 € ja dieselin 12 890 €, eli hinnat ovat jälleen samat. Mittarilukemat eivät ole lähelläkään toisiaan: bensiinillä 126 000 km ja dieselillä 233 000 km. Diesel on perinteisesti valittu paljon ajavalle, ja sen näkee tästä luvusta suoraan.

Vaihteisto, kori ja käyttövoima kertovat siis kaikki samaa: hintaluokka on ostajan kannalta budjetti eikä autoluokka. Sen sisällä valitaan, mihin raha käytetään: kokoon, käyttövoimaan, vaihteistoon vai vähäisiin kilometreihin. Kaikkia näitä ei saa yhtä aikaa, ja juuri se tekee valinnasta valinnan.

Mitä vaihteiston valinta lopulta rajaa?

Rahaa se ei juuri rajaa. Saman hintaluokan sisällä automaatin ja manuaalin mediaanihinnat ovat niin lähellä toisiaan, että ero häviää yhden ilmoituksen varustetason alle.

Se rajaa kolmea muuta asiaa. Ensimmäinen on mittarilukema: automaattivaihteisen auton mediaanilukema on tässä luokassa 178 000 km ja manuaalivaihteisen 138 000 km, eli automaatti maksetaan ajetuilla kilometreillä. Toinen on valikoima, joka kaventuu sitä mukaa kun vaihteisto lyödään lukkoon muiden ehtojen päälle. Kolmas on ajokortti, jos ajokoe on aikanaan ajettu automaattivaihteisella autolla.

• Ajokortti: onko kortissa erityisehto 78, ja aiotaanko se poistaa.
• Budjetti: mihin hintaluokkaan raha riittää, ja mikä on sen mediaanilukema.
• Vaihteisto: otetaanko automaatti kilometrien hinnalla vai manuaali valikoiman hinnalla.

Järjestys kannattaa pitää samana myös ostoa tehdessä. Ajokortti ratkaisee ensin, mikä on ylipäätään mahdollista. Budjetti ratkaisee sen jälkeen hintaluokan. Vasta viimeisenä ostaja päättää, ottaako hän saman rahan vastineeksi vähemmän ajetun käsivaihteisen auton vai enemmän ajetun automaatin, ja se on valinta kahden erilaisen auton välillä eikä kahden vaihteistorivin.

Valinta ei myöskään ole sama joka ostajalle, koska kilometrit maksavat eri hintaa eri käytössä. Paljon ajavalle mittarilukema on iso asia, koska hänen omat kilometrinsä tulevat sen päälle ja auton jäljellä oleva käyttöikä kuluu nopeasti. Vähän ajavalle sama lukema on pienempi kysymys: auto ehtii vanhentua ennen kuin se kuluu loppuun, ja silloin automaatin mukavuus maksaa vähemmän kuin luvusta päättelisi.

Yksi asia kannattaa vielä tarkistaa ennen kuin päätöksen tekee. Ilmoituksissa lukee usein pelkkä sana automaatti, joka ei kerro onko kyseessä momentinmuunnin, kaksoiskytkin vai portaaton vaihteisto. Tieto löytyy mallin teknisistä tiedoista, ja se kannattaa kaivaa esiin ennen koeajoa, koska se ratkaisee mitä koeajolla kuunnellaan ja mitä huoltokirjasta etsitään.

Yksi asia ei tässä muutu vuodesta toiseen, ja siksi sen voi ottaa mukaansa. Käytetyn auton hinta on aina kokonaisuus, jossa vaihteisto, kori, käyttövoima, ikä ja ajettu matka on jo laskettu yhteen. Kun yhtä niistä kiristää, jokin toinen löystyy. Ostaja, joka tietää kumpaa hän on valmis löysäämään, tekee valinnan tietoisesti eikä huomaa sitä vasta ensimmäisen huoltolaskun kohdalla.

Selaa hintaluokan 10 000–14 999 € autoja