Rekisterinumerolla näkee lukeman, ikä kertoo mitä se tarkoittaa

Lyhyesti

• Maksuton ote näyttää yhden mittarilukeman: sen, joka kirjattiin viimeisimmässä katsastuksessa. Koko lukemasarja kuuluu maksulliseen historiaosaan.
• Hylkäysprosentti kertoo iästä ennen kuin se kertoo kunnosta. Vuoden 2021 vuosikerrasta hylättiin 8,2 % ja vuoden 2006 vuosikerrasta 43,1 %.
• Kun viimeisin määräaikaiskatsastus ja viimeisin hyväksytty määräaikaiskatsastus ovat eri päiviltä, edellinen käynti linjalla päättyi hylkäykseen.

Maksuton ote kertoo enemmän kuin ilmoitus

Traficomin ajoneuvotietopalvelusta saa kolme tietoryhmää maksutta joko rekisteritunnuksella, eli sillä tunnuksella joka on kilvessä, tai valmistenumerolla: tekniset tiedot, katsastustiedot ja verotiedot. Omistajan ja haltijan nimet sekä ajoneuvon historiatiedot ovat maksullisia. Jako ratkaisee sen, mitä autosta näkee ennen kuin myyjään on otettu yhteyttä, ja maksuton puoli riittää yllättävän pitkälle. Otteessa näkyvät myös ajoneuvon tila ja rajoitukset, joten siitä lukee suoraan, jos määräaikaiskatsastus on suorittamatta tai hyväksymättä.

Katsastustiedoissa on neljä riviä. Viimeisin määräaikaiskatsastus kertoo, milloin auto on viimeksi ollut linjalla, ja viimeisin hyväksytty määräaikaiskatsastus sen, milloin se on viimeksi tullut sieltä läpi. Seuraava katsastusaikaväli kertoo, mihin mennessä seuraava käynti on tehtävä. Neljäs rivi on viimeisin katsastuksessa todettu matkamittarilukema päivämäärineen. Kolme ensimmäistä kertovat milloin, ja vain neljäs kertoo kuinka paljon.

Ajoneuvon tila on otteen ensimmäisiä rivejä. Siitä näkee, onko auto liikennekäytössä vai poistettu liikennekäytöstä, ja jälkimmäinen kannattaa tietää ennen kuin sopii koeajosta: liikennekäytöstä poistettu auto ei ole tieliikenteessä ennen kuin se ilmoitetaan takaisin käyttöön. Ilmoituksessa tila näkyy harvoin, koska se ei kerro autosta vaan sen hallinnollisesta asemasta.

Osa samoista tiedoista on paperilla rekisteröintitodistuksen teknisessä osassa, jossa näkyy myös seuraava katsastusajankohta, mutta paperia ei näe ennen kuin auto on nähty. Rekisteritunnus toimii etukäteen. Se on ilmoituksessa joko kirjoitettuna tai kuvassa, ja jos sitä ei ole kummassakaan, sen voi kysyä myyjältä ennen näyttöajan sopimista.

Yksikään luvuista ei ole hyvä tai huono sellaisenaan. Mittarilukema, hylkäys ja katsastusväli riippuvat kaikki siitä, minä vuonna auto on otettu käyttöön, joten vertailukohta on saman vuosikerran muut autot eikä koko markkina. Kolme vuosikertaa riittää näyttämään eron. Vuonna 2021, vuonna 2013 ja vuonna 2006 käyttöön otetut autot ovat kolme eri maailmaa, vaikka ne ovat samalla myyntisivulla vierekkäin.

Mittarilukemasta näkyy vain viimeisin merkintä

Matkamittarilukema kirjataan määräaikaiskatsastuksessa, ja se on ainoa autoa koskeva lukema, jota myyjä ei ole itse kirjoittanut. Maksuton ote näyttää siitä yhden pisteen eli viimeisimmän. Koko sarja on katsastushistoriassa, jossa on jokaisen käynnin päivämäärä, katsastuslaji, katsastuspäätös ja sen kerran mittarilukema, ja se kuuluu maksulliseen osaan. Ero on iso: yksi piste kertoo missä auto on nyt, sarja kertoo miten se on sinne päätynyt.

Se yksi piste kannattaa silti lukea, koska sille on vertailukohta. Vuonna 2021 käyttöön otetuilla autoilla katsastuksessa kirjatun lukeman mediaani on 66 000 km, vuonna 2013 otetuilla 190 000 km ja vuonna 2006 otetuilla 253 000 km. Koko maan katsastetuilla henkilöautoilla mediaani on 187 000 km, eli keskimmäinen linjalle ajanut auto on lukemaltaan lähellä vuoden 2013 vuosikertaa.

Poikkeama vertailukohdasta on se, mitä kannattaa katsoa. Jos vuonna 2013 käyttöön otetun auton mittarissa on selvästi alle vuosikertansa mediaanin, siihen on jokin syy: auto on ollut kakkosautona, se on seissyt pitkään pois liikennekäytöstä tai mittaristo on vaihdettu. Mikään näistä ei ole vika, mutta jokainen on kysymys, joka kannattaa esittää ennen kauppaa. Sama pätee toiseen suuntaan, ja silloin vastaus on useimmiten työajo.

Lukemaa kannattaa verrata myös siihen, mitä autossa näkyy. Poljinkumit, ratin pinta, kuljettajan istuimen sivutuki ja vaihdekepin nuppi kuluvat käytön mukana eivätkä seuraa mittarin lukua vaan todellista ajoa. Jos rekisteriin kirjattu lukema ja auton pinnat kertovat eri tarinaa, kysymys kuuluu myyjälle. Keino on vanha, mutta se toimii yhä, koska kuluminen on fysiikkaa eikä merkintä.

Sarjan arvo on siinä, että se on aikajana. Katsastushistoriassa lukemat kasvavat käynnistä toiseen, ja jos jokin lukema on edellistä pienempi, jotain on tapahtunut: mittaristo on vaihdettu, lukema on kirjattu väärin tai siihen on koskettu. Yksi piste ei paljasta tällaista koskaan, koska vertailtavaa ei ole. Sarjan pituus kasvaa auton iän mukana: lähes uudessa autossa siinä on yksi rivi, viisitoista vuotta vanhassa toistakymmentä.

Kolmesta selityksestä vain yksi on ostajan ongelma, eikä hän tiedä mikä ilman koko sarjaa.

Mittarilukema, jota ei ole kirjattu katsastuksessa, on myyjän ilmoitus eikä havainto.

Hylkäysprosentti mittaa ikää ennen kuntoa

Määräaikaiskatsastuksia tehtiin 1 672 937, ja niistä 26,9 % päättyi hylkäykseen. Luku ei kuvaa yhtäkään yksittäistä autoa, koska hylkäys seuraa ikää tiukemmin kuin mitään muuta. Vuoden 2021 vuosikerrasta hylättiin 8,2 %, vuoden 2013 vuosikerrasta 23,6 % ja vuoden 2006 vuosikerrasta 43,1 %. Yli kolmenkymmenen prosenttiyksikön ero ei ole ero autojen laadussa vaan viidessätoista vuodessa.

Hylkäysprosenttia ei lueta ilman mittarilukemaa. Sama vuosikerta, joka hylätään useimmin, on myös se, jonka mediaanilukema on suurin: vuoden 2006 autoilla molemmat ovat kolmikon korkeimmat. Kun kaksi mittaria liikkuu samaan suuntaan, ne mittaavat samaa asiaa eli kulumista, ja kulumista kertyy kilometreissä yhtä lailla kuin vuosissa.

Ikä ei silti selitä kaikkea, ja sen näkee kohdista joissa järjestys kääntyy. Vuoden 2020 vuosikerrasta hylättiin 11,4 % ja vuotta vanhemmasta 10,7 %, eli nuorempi pärjäsi huonommin. Ero on pieni, ja nuoremman vuosikerran katsastuksia on murto-osa vanhemman määrästä. Pieni joukko heiluu, ja se on hyvä muistaa aina kun vertaa kahta lähekkäistä vuosikertaa.

Ostajan kannalta prosentti on todennäköisyys eikä ennuste. Se kertoo, kuinka moni saman ikäinen auto ei mennyt läpi, ei sitä miten tälle autolle käy. Käytännön merkitys on rahassa: mitä vanhemmasta vuosikerrasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä seuraava katsastus tuo mukanaan korjauslaskun, ja se lasku kuuluu ostohintaan siinä missä renkaatkin. Katsastusaikaväli näkyy otteessa, joten sen ajankohdan voi ottaa huomioon jo ennen tarjousta. Auto, jonka aikaväli päättyy kuukauden päästä, on eri ostos kuin auto, joka on juuri tullut läpi, vaikka molemmat olisivat samaa vuosikertaa ja samassa hinnassa.

Ostajalle tästä seuraa yksinkertainen luentatapa. Maksuttomassa otteessa on kaksi päivämäärää, viimeisin määräaikaiskatsastus ja viimeisin hyväksytty määräaikaiskatsastus. Jos ne ovat samalta päivältä, edellinen käynti meni läpi kerralla. Jos eivät, auto on hylätty ja korjattu, ja silloin kannattaa kysyä mikä sen hylkäsi. Tämä on maksuttoman otteen ainoa suora vihje hylkäyshistoriasta.

Vikamerkinnät kasautuvat alustaan ja jarruihin

Kun hylkäyksen syy selviää, se osuu lähes aina samoihin kohteisiin. Akselistoihin, pyöriin ja jousitukseen kirjattiin 308 940 vikaa ja jarrujärjestelmiin 217 030. Luvut ovat vikojen eivätkä autojen määriä, koska samassa autossa voi olla useita merkintöjä samasta kohteesta. Järjestys pysyy silti samana riippumatta siitä, mitä vuosikertaa katsoo, ja siitä näkee mihin raha kuluu käytetyssä autossa. Katsastukseen valmistautumista on käsitelty erikseen jutussa hylkäyksen todellisista syistä.

Kärjen perässä tulevat ympäristöhaitat, alusta ja kori sekä ohjauslaitteet, ja niissä kaikissa on sama piirre. Vika on kohdassa, jota ei näe ilman nostinta tai mittausta. Ilmoituksen kuvat on otettu auton ympäriltä silmien korkeudelta, eikä yksikään niistä katso auton alle. Se ei ole myyjän vika vaan kuvakulman ominaisuus, ja juuri siksi rekisterin merkinnät ovat ostajalle eri tietoa kuin kuvat.

Vikakohteiden järjestys kannattaa pitää mielessä myös koeajolla. Kun tietää, että eniten merkintöjä kertyy akselistoon, pyöriin, jousitukseen ja jarruihin, kuuntelee eri asioita: kolahduksia epätasaisella, ohjauksen välystä ja jarrutuksen suoruutta. Rekisteri kertoo, mihin kohtaan kannattaa keskittyä, ja loput tekee korva.

Vian rinnalla kannattaa erottaa korjauskehotus. Vikoja kirjattiin kaikkiaan 783 266 ja korjauskehotuksia 1 002 794, eli kehotuksia annettiin enemmän kuin varsinaisia vikoja. Korjauskehotus on merkintä puutteesta, joka ei estänyt hyväksymistä, ja ostajalle se on hyödyllinen juuri siksi: se kertoo, mitä kohti auto on menossa. Kehotukset eivät näy ajoneuvotietopalvelussa, joten ne pitää pyytää myyjältä katsastustodistuksesta.

Kahden luvun erotus kertoo myös, miksi hylkäysprosentti ei ole koko totuus. Iso osa katsastuksessa havaituista puutteista ei näy siinä luvussa lainkaan, koska ne eivät estäneet hyväksymistä.

Vanha auto jättää pidemmän jäljen

Katsastusmerkintöjen määrä ei ole sattumaa vaan seuraa katsastusväliä. Traficomin mukaan henkilöauto katsastetaan ensimmäisen kerran viimeistään neljän vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä ja sen jälkeen viimeistään kahden vuoden välein, ja kun käyttöönotosta on kulunut yli kymmenen vuotta, katsastus on vuosittainen. Vuoden 2021 auton takana on siis yksi merkintä, vuoden 2013 autolla niitä on kertynyt kuusi tai seitsemän ja vuoden 2006 autolla toistakymmentä.

Ero näkyy myös siinä, mitä maksullisesta historiasta saa irti. Siihen kuuluvat katsastushistoria mittarilukemineen, omistushistoria omistusaikoineen, vakuutushistoria sekä käyttöhistoria, josta näkyvät liikennekäytöstä poistot syineen ja ajanjaksoineen. Nuoresta autosta sarjat ovat lyhyitä, eikä maksullinen ote kerro paljon enempää kuin maksuton. Viisitoista vuotta vanhassa autossa sarjat ovat pitkiä, ja juuri siinä kohtaa raha kannattaa käyttää.

Poistot liikennekäytöstä ovat oma lukunsa. Vuosia seissyt auto kerää vähemmän katsastusmerkintöjä ja vähemmän kilometrejä kuin ikänsä perusteella pitäisi, ja mittarilukema näyttää silloin edullisemmalta kuin auton kunto on. Seisonta ei ole vika, mutta se siirtää kulumista ajasta muualle: tiivisteet, jarrut ja renkaat vanhenevat myös paikallaan. Ajanjaksot näkyvät maksullisessa historiassa syineen.

Omistushistoria on toinen kohta, jossa pitkä sarja kertoo enemmän kuin yksittäinen rivi. Siitä näkyy jokainen omistaja ja se, kuinka kauan auto oli kullakin. Kaksi lyhyttä omistusjaksoa peräkkäin ei todista yksin mitään, mutta yhdessä tuoreen hylkäyksen kanssa se on kuvio, joka kannattaa kysyä auki. Nimet ovat maksullisessa osassa, mutta ostajaa kiinnostaa omistusaikojen pituus eikä se, kuka auton omisti.

Katsastusaikavälin lukemisessa on yksi kohta, joka menee usein väärin. Traficomin mukaan seuraava ajankohta ei siirry, jos katsastus tehdään aikavälin päättymispäivänä tai sitä edeltävän 30 päivän aikana, joten hyvissä ajoin käyty katsastus ei lyhennä auton väliä.

Maksamaton vero voi pysäyttää auton

Verotiedot kuuluvat maksuttomaan otteeseen, ja ne kannattaa katsoa ennen kuin rahasta puhutaan. Traficomin mukaan ajoneuvoa ei saa käyttää, ennen kuin kaikki erääntyneet verot korkoineen on maksettu ja mahdolliset muut käyttökiellon aiheuttavat rajoitukset ovat poistuneet. Se on kova ehto, ja se koskee autoa eikä ilmoitusta. Otteen verotiedoissa on neljä kohtaa, jotka ostajan kannattaa lukea.

• Ajoneuvoveron perusveron määrä päivässä ja veron määrä vuodessa.
• Onko autolla avoimia ajoneuvoveroja tai lisäveroja.
• Rajoitukset, kuten merkintä suorittamatta tai hyväksymättä olevasta määräaikaiskatsastuksesta.
• Käyttövoima ja päästöt, joihin veron määrä perustuu.

Ostajan kannalta tämä on otteen ainoa kohta, joka voi estää auton käytön heti kaupan jälkeen. Jos ajoneuvolla on useampi maksamaton vero, jokainen niistä on maksettava omalla viitteellään, ja maksutiedon päivittyminen voi kestää joitakin pankkipäiviä muilla maksutavoilla kuin Traficomin omassa asiointipalvelussa. Käyttökiellon purkaminen ei siis ole sama asia kuin maksukuitti, ja siihen kannattaa varata aikaa ennen kuin auto haetaan.

Vuosikulu on toinen syy katsoa tämä kohta. Ajoneuvoveron vuosisumma on kulu, joka alkaa juosta heti omistajanvaihdoksen jälkeen, ja se vaihtelee auton käyttövoiman ja päästöjen mukaan enemmän kuin moni odottaa. Kahden samanhintaisen auton vuosikulu voi erota selvästi, ja ero näkyy otteessa ennen kuin kumpaakaan on nähty.

Palvelussa ei näytetä autoveroa eikä polttoainemaksuja, joten verojen osalta ote ei ole tyhjentävä. Se riittää kuitenkin siihen kysymykseen, joka ostajalla on kaupan hetkellä: voiko autolla ajaa pois.

Tekniset tiedot kertovat, mitä autossa pitäisi olla

Maksuton ote sisältää myös koko teknisen kuvauksen, ja sitä vasten ilmoituksen tekstin voi lukea rivi riviltä. Jos ilmoituksessa luvataan varuste tai vetomassa, jota tekninen osa ei tunne, kyse on joko virheestä tai kokonaan eri auton tiedoista.

• Käyttövoima, moottorin suurin nettoteho ja huippunopeus.
• Päästötaso ja päästöluokka sekä ilmoitetut kulutuslukemat.
• Korityyppi ja istumapaikkojen määrä.
• Mitat ja massatiedot akseleittain.
• Akselitiedot, jarrujärjestelmä ja turvavarusteet paikoittain.
• Tyyppihyväksytyt renkaat ja vanteet akseleittain.

Käyttövoima on niistä kentistä se, joka määrää eniten. Se ratkaisee ajoneuvoveron rakenteen, ja se kertoo myös, kuinka tavallista autoa ollaan ostamassa. Liikennekäytössä olevista autoista 62,3 % on bensiinikäyttöisiä ja 23,0 % dieseleitä, kun sähköautojen osuus on 7,0 % ja lataushybridien 6,9 %. Vastaan tulee siis useimmiten bensiiniauto, ja sen taustatiedot ovat myös helpoimmin tarkistettavissa.

Massatiedoista näkyvät omamassa, suurin sallittu kokonaismassa sekä perävaunumassat jarruilla ja ilman jarruja. Ne ovat juuri niitä lukuja, joita ilmoituksissa toistetaan muistinvaraisesti ja usein väärin. Jos autolla on tarkoitus vetää peräkärryä tai asuntovaunua, tekninen osa on ainoa paikka, josta luvun saa oikein ennen kauppaa, ja se kuuluu maksuttomaan otteeseen.

Rengastiedot ovat pieni mutta käytännöllinen kohta. Otteessa on tyyppihyväksytty rengaskoko akseleittain kuormitustunnuksineen ja nopeusluokkineen, ja sitä vasten voi katsoa, ovatko autossa olevat renkaat sitä mitä pitää. Väärä koko ei aina ole vaarallinen, mutta se on aina kysymys, ja renkaat ovat yksi ensimmäisistä kuluista käytetyssä autossa.

Sarjojen erot eivät ole kuntojärjestys

Vastaan tulee helposti myös mallikohtaisia hylkäysprosentteja, ja niitä kannattaa käsitellä varoen. Yksittäisten mallisarjojen hylkäysprosentit asettuvat välille 2,2 %–56,7 %, mutta väli ei mittaa mallien kestävyyttä. Sarjat eroavat toisistaan ikä- ja kilometrijakaumaltaan: matalimman pään sarjoissa mediaanilukema jää tyypillisesti alle sadantuhannen kilometrin, kun korkeimmassa päässä se on useimmiten kaksi- tai kolminkertainen. Prosentti ilman mittarilukemaa ei ole vertailukelpoinen luku, ja vertailu on mielekäs vain saman käyttöönottovuoden sisällä.

Tästä voisi päätellä, ettei rekisteritunnuksesta ole ostajalle mitään hyötyä: jos jokainen luku selittyy iällä, se ei kerro yksittäisestä autosta mitään. Päätelmä kaatuu heti, kun vertailukohta vaihdetaan oikeaksi. Tunnus ei kerro, onko auto hyvä, mutta se kertoo missä kohtaa omaa vuosikertaansa auto on, ja juuri poikkeama vuosikerrasta on se signaali, joka ilmoituksesta puuttuu kokonaan.

Vertailua vaikeuttaa myös se, että sarjojen koot eroavat. Pienessä sarjassa muutama hylkäys liikuttaa prosenttia enemmän kuin isossa, ja ääripäihin päätyy siksi useammin pieni joukko. Sama ilmiö näkyy vuosikertojen välillä, ja se on syy lukea prosentin rinnalla aina myös katsastusten määrä.

Sama varovaisuus koskee myös yksittäisen auton lukuja. Rekisterin merkinnät kertovat mitä autolle on tehty ja milloin, eivät sitä miten sitä on hoidettu käyntien välissä. Öljynvaihdot, jakohihnat ja korjaukset eivät ole rekisterissä lainkaan, ja juuri ne ratkaisevat auton loppuiän. Tarkistus karsii siis huonot vaihtoehdot mutta ei valitse hyvää: valinta tehdään huoltokirjan ja koeajon perusteella.

Vuosikerta on siis vertailukohta eikä taustatieto, ja se löytyy otteen ensimmäisiltä riveiltä käyttöönottopäivän kohdalta.

Sama lukema tarkoittaa eri asiaa eri vuosikerrassa

Kolme lukua luetaan yhdessä, ja järjestys on aina sama: käyttöönottovuosi ensin, mittarilukema toisena, katsastuspäivämäärät kolmantena. Otetaan esimerkiksi mittarissa oleva 190 000 km. Vuoden 2013 autossa se osuu vuosikertansa mediaaniin eikä kerro mitään erityistä. Vuoden 2021 autossa sama lukema on lähes kolminkertainen vuosikertaansa nähden. Vuoden 2006 autossa se jää selvästi vuosikertansa alle, ja silloin kysymys on siitä, missä auto on ollut.

Katsastuspäivämäärät tarkentavat kuvan. Jos vuoden 2006 auton viimeisin määräaikaiskatsastus ja viimeisin hyväksytty katsastus ovat eri päiviltä, auto on juuri korjattu läpi, ja se selittää usein senkin, miksi se on nyt myynnissä. Jos päivämäärät ovat samat ja lukema on vuosikertansa alapuolella, kyseessä on vähän ajettu vanha auto, joka tuli läpi kerralla. Nämä kaksi autoa voivat olla samanhintaisia, mutta ne eivät ole samassa kunnossa.

Kolmesta vuosikerrasta juuri keskimmäinen on se, jossa arviot menevät useimmin pieleen. Vuoden 2013 auto näyttää ilmoituskuvissa yhä nykyaikaiselta ja sen hinta on jo laskenut houkuttelevaksi, mutta lukema on lähellä koko maan mediaania ja hylkäyksiä on jo lähes neljäsosassa käynneistä. Se on auto, jonka kohdalla rekisteritarkistus tuottaa eniten uutta, koska mielikuvan ja mittauksen ero on siinä suurimmillaan.

Kolmas vaihtoehto on, ettei rekisteritunnusta ole ilmoituksessa lainkaan. Sekin on tieto, koska ilman tunnusta mitään edellä sanotusta ei voi tarkistaa. Tunnuksen kysyminen ennen näyttöä ei ole epäluottamuksen osoitus vaan sama asia kuin kysyisi vuosimallia: se on julkinen tieto, jonka myyjä tietää ulkoa.

Tarkistus kannattaa tehdä ennen kuin auto nähdään

Rekisteritunnuksella tehty tarkistus vie pari minuuttia ja karsii turhat matkat. Ennen kuin varaat ajan, tiedät auton käyttöönottovuoden, viimeisimmän kirjatun mittarilukeman, seuraavan katsastusaikavälin, verojen tilanteen ja sen, menikö edellinen katsastus läpi kerralla. Ilmoituksessa nämä ovat parhaimmillaankin myyjän kirjoittamia, ja huonoimmillaan niitä ei ole siellä ollenkaan.

• Katso ensin käyttöönottovuosi ja vasta sitten mittarilukema.
• Vertaa lukemaa oman vuosikerran mediaaniin, älä koko markkinan lukuun.
• Tarkista, ovatko viimeisin määräaikaiskatsastus ja viimeisin hyväksytty katsastus samalta päivältä.
• Katso verotiedoista, onko autolla avoimia veroja tai käyttöä rajoittavia merkintöjä.
• Pyydä katsastustodistus myyjältä, koska korjauskehotukset eivät näy ajoneuvotietopalvelussa.

Jos jokin ei täsmää, se ei tarkoita että auto olisi huono. Se tarkoittaa, että ilmoituksessa on kohta, johon myyjällä joko on selitys tai ei ole. Kumpikin vastaus vie eteenpäin, ja molemmat saa nopeammin kuin ajamalla katsomaan.

Tarkistuksen arvo ei ole siinä, että se löytäisi vian. Useimmiten se ei löydä mitään, ja silloinkin se on tehnyt tehtävänsä: ilmoituksen luvut vastaavat rekisteriä, ja auton luona voi keskittyä katsomaan autoa eikä laskemaan. Ostopäätös on helpompi tehdä, kun avoimia kohtia on yksi vähemmän, ja tässä tapauksessa se yksi on juuri se, jonka voi tarkistaa ilman minkäänlaista asiantuntemusta.

Mikään näistä ei korvaa koeajoa eikä nostimella käyntiä, eivätkä luvut kerro miten auto ajaa. Ne kertovat, mitä autolle on tehty ja missä joukossa se on, ja se riittää karsimaan ne kohteet, joissa ilmoituksen kuvat ja rekisterin merkinnät kertovat eri tarinaa. Loppu selviää paikan päällä.

Katso vuosimallia 2016 ja sitä vanhemmat autot