Auton pakolliset kulut eivät jousta kauppahinnan mukana

Lyhyesti

• Ajoneuvoveron perusvero on henkilöautolla 106,21–654,44 euroa vuodessa, ja kohta tältä väliltä määräytyy hiilidioksidipäästön eikä auton arvon mukaan.
• Yli 10-vuotias henkilöauto katsastetaan vuosittain, ja 3 000–5 999 euron hintaluokassa kaupatun auton mediaanivuosimalli on 2008.
• Dieselistä peritään käyttövoimaveroa kokonaismassan mukaan, ja tässä hintaluokassa 40,8 % kaupoista on dieseleitä, kun koko markkinalla osuus on 31,7 %.

Paljonko auton omistaminen maksaa vuodessa hankintahinnan päälle?

Yhtä oikeaa lukua ei ole, mutta kulut jakautuvat kahteen joukkoon, jotka käyttäytyvät eri tavalla. Ensimmäinen juoksee vaikka auto seisoisi pihassa koko vuoden: ajoneuvovero, liikennevakuutus ja määräaikaiskatsastus. Toinen syntyy vasta ajamisesta: polttoaine, renkaat, määräaikaishuollot ja korjaukset. Ostohetkellä lasketaan tavallisesti jälkimmäistä, vaikka juuri ensimmäiseen ostaja ei voi kaupan jälkeen enää vaikuttaa.

Jako on tärkeä, koska se selittää miksi kaksi ihmistä saa samasta autosta eri vuosikulun. Ajamisesta syntyvä osa skaalautuu omalla kilometrimäärällä: vähän ajava maksaa vähän polttoainetta ja kuluttaa renkaita hitaasti. Pihassa seisova osa ei skaalaudu lainkaan, vaan se on sama viidentuhannen ja viidenkymmenentuhannen kilometrin vuodessa ajavalle.

Omistusaika ratkaisee sen, kumpi joukko painaa enemmän. Yhden vuoden omistuksessa pohjakuorma ja mahdolliset yllätyskorjaukset ovat koko lasku. Viiden vuoden omistuksessa mukaan tulevat renkaat, jakohihna ja muut pidemmän välin uusimiset, jotka osuvat eri vuosille. Sama auto voi siksi näyttää halvalta ensimmäisenä ja kalliilta kolmantena vuotena, vaikka mikään ei ole muuttunut.

Pakollisten maksujen suuruus luetaan rekisteriotteesta eikä kauppakirjasta. Ajoneuvovero määräytyy hiilidioksidipäästön ja kokonaismassan mukaan, katsastusväli käyttöönottopäivästä ja liikennevakuutus auton teknisistä tiedoista sekä kuljettajan taustasta. Yksikään näistä ei kysy, mitä autosta maksettiin. Sama vero ja sama katsastusväli koskee tuhannen euron autoa ja kymmenentuhannen euron autoa, jos tekniset tiedot ovat samat.

Halvempi auto ei siis automaattisesti tarkoita halvempaa omistusvuotta.

Suuruusluokan hahmottaa siitä, millainen auto tässä hinnassa vaihtaa omistajaa. Heinäkuussa 2026 3 000–5 999 € maksaneita autoja kaupattiin 7 621, mikä on 14,4 % kuukauden kaikista kaupoista. Luokan mediaanihinta oli 4 450 €, mediaanivuosimalli 2008 ja mittarilukeman mediaani 266 000 km. Nämä kolme lukua ennakoivat vuoden kuluja tarkemmin kuin hintalappu, koska ne kertovat auton iän ja sen, kuinka paljon sitä on jo käytetty.

Mitkä kulut juoksevat, vaikka auto seisoisi pihassa?

Liikennekäytössä olevalla autolla on Traficomin mukaan oltava voimassa oleva liikennevakuutus, ja siitä maksetaan riippumatta ajetuista kilometreistä. Ajoneuvoveroa peritään jokaiselta päivältä, jonka auto on liikennekäytössä. Määräaikaiskatsastus tulee kalenterin mukaan eikä mittarin. Nämä kolme muodostavat vuoden pohjakuorman, joka on olemassa ennen kuin autoon on koskettu.

Vakuutusmaksun suuruus riippuu vakuutusyhtiöstä, kuljettajan vahinkohistoriasta ja auton tiedoista, joten sitä ei voi lukea yhdestä taulukosta. Rakenne on silti sama jokaiselle: maksu peritään ajasta eikä ajosta. Sama koskee ajoneuvoveroa, joka kertyy päivä kerrallaan riippumatta siitä, käynnistetäänkö autoa lainkaan. Kumpikin jatkuu myös silloin, kun auto on korjaamolla tai rikki.

Pohjakuorman voi katkaista vain poistamalla auton liikennekäytöstä. Silloin sekä ajoneuvovero että vakuuttamisvelvollisuus katkeavat siltä ajalta, mutta autolla ei myöskään saa ajaa. Kausiautolle ja talviseisontaan jäävälle harrasteautolle tämä on todellinen keino, päivittäisessä käytössä olevalle autolle ei.

Pohjakuorma on myös se osa, joka yllättää ensimmäisen auton ostajan. Ilmoituksen hinta maksetaan kerran, mutta vero ja vakuutus alkavat juosta heti omistajan vaihduttua, ja ensimmäinen katsastus voi osua muutaman kuukauden päähän kaupasta. Jos auto on ostettu juuri ennen katsastusta, ensimmäinen omistusvuosi sisältää sekä katsastuksen että mahdolliset korjaukset. Näiden ajoitus kannattaa tarkistaa ennen kuin budjetti on lyöty lukkoon.

Paljonko ajoneuvovero on ja mikä sen määrää?

Ajoneuvovero koostuu kahdesta osasta. Perusvero on Traficomin mukaan henkilöautolla 106,21–654,44 euroa vuodessa, ja kohta tältä väliltä määräytyy auton hiilidioksidipäästön perusteella: mitä suurempi päästöarvo, sitä suurempi vero. Päästöarvo on rekisteriotteessa, joten vero on tarkistettavissa ennen kauppaa eikä sitä tarvitse arvata.

Toinen osa on käyttövoimavero, jota peritään silloin kun käyttövoima on muu kuin bensiini. Dieselistä se on Traficomin mukaan 5,5 senttiä päivässä jokaiselta alkavalta sadalta kilolta kokonaismassaa, sähköstä 1,9 senttiä ja metaanista 3,1 senttiä. Koska laskuri on massa, painavampi auto maksaa enemmän riippumatta siitä, mitä siitä kaupassa maksettiin.

Tästä seuraa se, miksi halvan dieselin pakollinen vero on suurempi kuin yhtä halvan bensiiniauton. Käyttövoimavero ei jousta arvon mukana lainkaan, vaan se kasvaa massan kasvaessa. Ero on sitä suurempi mitä painavampi auto on, ja se toistuu jokaisena omistusvuotena. Kymmenen vuoden omistuksessa kyse ei ole kertaluonteisesta erosta vaan kymmenestä peräkkäisestä.

Kaikilla autoilla päästöarvoa ei ole rekisterissä lainkaan. Traficomin mukaan perusvero määräytyy silloin auton kokonaismassan perusteella, ja käytännössä tämä koskee vanhinta autokantaa. Kumpikin peruste on auton teknisessä tiedossa, eikä kumpikaan muutu sillä, mitä autosta maksettiin.

Ajoneuvovero on siis ainoa vuosikulu, jonka voi laskea etukäteen euron tarkkuudella. Päästöarvo ja kokonaismassa lukevat rekisteriotteessa, ja niistä saa sekä perusveron että mahdollisen käyttövoimaveron. Tämä kannattaa tehdä ennen kauppaa, koska luku ei muutu neuvottelemalla.

Kuinka usein tämän ikäinen auto katsastetaan?

Traficomin mukaan henkilöauto katsastetaan ensimmäisen kerran viimeistään neljän vuoden kuluttua käyttöönottopäivästä ja sen jälkeen viimeistään kahden vuoden kuluttua edellisestä katsastuksesta. Kun käyttöönotosta on kulunut yli 10 vuotta, auto on katsastettava vuosittain.

Tässä hintaluokassa raja ylittyy käytännössä aina. Luokassa kaupatun auton mediaanivuosimalli on 2008, kun koko markkinalla se on 2015. Ero on seitsemän vuotta, ja se tarkoittaa katsastusta joka vuosi eikä joka toinen. Kymmenen omistusvuoden aikana se on kymmenen katsastusta viiden sijaan.

Katsastusmaksu itsessään on vain osa laskua. Jos autossa on korjattavaa, hylätystä katsastuksesta seuraa jälkitarkastus ja sitä ennen korjaus, joka on tehtävä jos auto halutaan pitää liikenteessä. Vanhemmassa autossa korjauskehotus on todennäköisempi, joten vuosittainen väli ei ole vain tiheämpi vaan myös keskimäärin kalliimpi kerta.

Tuore katsastus ei myöskään ole sama asia kuin pieni vuosikulu. Myyjä on voinut katsastaa auton juuri ennen myyntiä, ja se kertoo auton läpäisseen tarkastuksen sinä päivänä. Se ei kerro, mitä seuraavan vuoden aikana kuluu loppuun. Katsastus mittaa hetkeä eikä jäljellä olevaa käyttöikää.

Tiheämmällä välillä on toinenkin puoli. Vika tulee esiin nopeammin kuin kahden vuoden välein katsastettavassa autossa, jolloin se ehtii harvemmin kasvaa isommaksi vaurioksi. Ostajan kannalta olennaista on tietää, milloin edellinen katsastus on tehty: jos seuraava on kuukauden päässä, se kuuluu ensimmäisen omistusvuoden budjettiin eikä toisen.

Miksi mittarilukema kertoo tulevista kuluista enemmän kuin hinta?

Hintaluokka on rajattu hinnalla, joten sen sisällä hinta ei enää erottele autoja toisistaan. Mittarilukema erottelee. Heinäkuussa luokassa kaupatun auton mittarilukeman mediaani oli 266 000 km, mutta hajonta mediaanin ympärillä on suuri, ja se on hajontaa saman hinnan sisällä.

Ääripäässä on Volkswagen Transporter, jota kaupattiin tässä hintaluokassa mediaanilukemalla 417 000 km. Samalla rahalla vaihtoi omistajaa myös Ford Fiesta, jonka mediaanilukema luokassa on 152 000 km.

Sama hinta, mutta ajettu matka on eri suuruusluokkaa.

Kuluva osa ei katso hintalappua vaan kilometrejä. Jakohihna, kytkin, iskunvaimentimet, jarrulevyt ja pakoputkisto uusitaan käytön mukaan, joten Transporterin lukemalla ajettu auto on useimmissa niistä lähempänä seuraavaa uusimista kuin Fiestan lukemalla ajettu. Kahden samanhintaisen auton vuosikulut voivat siksi erota moninkertaisesti, vaikka kumpikin olisi teknisesti kunnossa kaupantekohetkellä.

Sama ilmiö näkyy korimallien välillä. Farmari on luokan yleisin kori 28,1 %:n osuudella, ja sen mediaanilukema on 307 000 km, kun viistoperällä se on 194 500 km. Farmari on siis tässä hinnassa tyypillisesti pidemmälle ajettu auto, vaikka hinta on sama. Kori kertoo käytöstä, hinta ei.

Hinnan hajonta luokan sisällä on pieni verrattuna kilometrien hajontaan. Neljännes kaupoista tehtiin alle 3 699 € ja neljännes yli 5 200 €, eli hintahaitari on kapea. Kilometreissä ero ääripäiden välillä on satojatuhansia. Kun toinen muuttuja liikkuu vähän ja toinen paljon, jälkimmäinen selittää enemmän.

Maksaako diesel enemmän kuin bensiini?

Diesel painottuu tässä hintaluokassa. Heinäkuussa 40,8 % luokan kaupoista oli dieseleitä, kun koko markkinalla osuus oli 31,7 %. Bensiinin osuus luokassa oli 58,1 %, ja koko markkinalla 42,7 %.

Dieselin etu on pienempi kulutus, mutta vuositasolla sitä vastaan on kaksi asiaa. Käyttövoimavero peritään vain muusta kuin bensiinistä, ja tässä luokassa kaupatun dieselin mittarilukeman mediaani on 342 700 km, kun bensiiniautolla se on 220 000 km. Samalla rahalla diesel on siis keskimäärin enemmän ajettu auto, ja ero on yli satatuhatta kilometriä.

Kumpi tulee halvemmaksi riippuu ajokilometreistä. Vähän ajavalla käyttövoimavero ja suurempi lukema syövät polttoainesäästön, paljon ajavalla kulutusero ehtii kattaa ne. Rajaa ei voi lukea hintalapusta, vaan se lasketaan omalla vuotuisella kilometrimäärällä.

Tästä syystä sama auto voi olla kahdelle ostajalle eri hintainen ilman että autossa on mitään eroa. Kaupunkiajossa muutaman tuhannen kilometrin vuodessa ajava maksaa dieselistä käyttövoimaveron eikä juuri hyödy kulutuserosta. Työmatkalainen, jolle kertyy kymmeniä tuhansia kilometrejä, on toisessa asemassa, ja hänellä laskelma kääntyy toisin päin.

Dieselin painottuminen näkyy myös korivalikoimassa. Maastoauton osuus luokan kaupoista on 8,4 %, kun koko markkinalla se on 21,5 %, ja luokan maastoautojen mediaanilukema on 301 000 km. Isompi kori tarkoittaa isompaa massaa, ja massa on juuri se, mistä käyttövoimavero lasketaan.

Ratkaiseeko sähköauto tämän ongelman?

Sähköauton käyttökulut ovat pienemmät, ja käyttövoimavero on sähköllä 1,9 senttiä päivässä sadalta kilolta dieselin 5,5 sentin sijaan. Tässä hintaluokassa vaihtoehtoa ei kuitenkaan käytännössä ole. Heinäkuussa luokan kaupoista 0,1 % oli sähköautoja, ja kappaleina se tarkoittaa kuutta kauppaa koko kuukaudessa.

Koko markkinalla sähkön osuus oli 10,7 %, eli moninkertainen tähän luokkaan verrattuna. Ero selittyy hinnalla: sähköauton mediaanihinta koko markkinalla oli 34 900 €, kun tässä luokassa liikutaan alle kuudessa tuhannessa.

Sähköauto on siis eri hintaluokan tuote eikä tämän luokan vaihtoehto.

Sama koskee hybridejä. Hybridin osuus luokan kaupoista oli 0,5 % ja lataushybridin 0,1 %, kun koko markkinalla osuudet olivat 6,8 % ja 7,7 %. Halvimmissa hintaluokissa valikoima on käytännössä bensiini tai diesel, ja valinta tehdään niiden välillä.

Tämä on olennaista siksi, että käyttökulujen pienentäminen tekniikkaa vaihtamalla vaatii isomman hankintahinnan. Kun budjetti on tässä luokassa, vuosikuluihin vaikutetaan valitsemalla kevyempi auto, pienempi päästöarvo ja matalampi mittarilukema. Käyttövoiman vaihtaminen ei ole tarjolla oleva keino.

Käyttövoima kannattaa tarkistaa rekisteriotteesta eikä ilmoituksen otsikosta. Käyttövoimavero määräytyy rekisteriin merkityn käyttövoiman mukaan, ja se ratkaisee, tuleeko maksua lainkaan: bensiiniautosta käyttövoimaveroa ei peritä. Ilmoituksessa käyttövoima on yleensä mainittu, mutta vero määräytyy sen mukaan, mitä rekisteriin on merkitty.

Miksi renkaat ovat vuosikulu eivätkä kertaostos?

Renkaat ovat pakollinen kuluva osa, joka uusitaan kalenterin eikä pelkän kulumisen mukaan. Traficomin mukaan Suomessa on käytettävä talvirenkaita 1.11.–31.3., jos sää tai keli sitä vaatii. Talvirenkaan pääurien syvyyden on oltava vähintään 3,0 mm ja kesärenkaan vähintään 1,6 mm.

Kahden rengassarjan pitäminen on siis vaatimus eikä valinta, ja kummallakin sarjalla on oma käyttöikänsä. Vuosikuluksi tästä tulee rengassarjan hinta jaettuna sen käyttövuosilla, ja sen päälle kahdesti vuodessa tehtävä vaihto sekä toisen sarjan säilytys. Kumpaakaan ei voi kiertää sillä, että auto oli halpa.

Urasyvyys kannattaa mitata ennen kauppaa eikä ensimmäisen pakkasen jälkeen. Pitkälle ajetussa autossa renkaat ovat harvoin uudet, ja jos kumpikin sarja on lopussa, ostohinnan päälle tulee heti kaksi sarjaa. Se on tavallisin yksittäinen tapa, jolla halvan auton ensimmäinen vuosi kallistuu odotettua enemmän.

Rengaskoko vaikuttaa summaan. Isompi vanne ja leveämpi rengas maksavat enemmän sarjaa kohti, ja sama koko toistuu joka kerta kun sarja uusitaan. Koko lukee rekisteriotteessa, joten senkin voi tarkistaa ennen kuin auto on ostettu. Renkaissa halvan auton ostaja maksaa siis täsmälleen saman kuin kalliin auton ostaja, jos rengaskoko sattuu olemaan sama.

Rengaskulu ei jousta auton iän eikä hinnan mukaan. Vuosimallin 2013 auton mediaanihinta luokassa on 4 900 € ja vuosimallin 2005 auton 3 990 €, mutta kummankin rengassarja maksaa saman verran jos koko on sama. Mitä halvempi auto, sitä suuremman osuuden vuosikuluista renkaat vievät.

Mitä huolto ja korjaukset maksavat vanhassa autossa?

Huoltohintoja ei voi antaa yhtenä lukuna, koska ne riippuvat mallista, moottorista ja korjaamosta. Rakenne on silti sama jokaisessa autossa: määräaikaishuolto tulee kilometrien tai kuukausien mukaan, ja sen päälle tulevat kuluvat osat sitä mukaa kun ne loppuvat. Ensimmäinen erä on ennakoitava, jälkimmäinen ei.

Vanhassa autossa jälkimmäinen erä on suurempi. Tässä hintaluokassa mediaanivuosimalli on 2008, eli auto on tyypillisesti ehtinyt ikään, jossa jakohihna, jäähdytysjärjestelmä, pakoputkisto ja jousitus ovat kaikki elinkaarensa loppupäässä. Yksittäinen korjaus voi ylittää auton kauppahinnan, ja juuri se tekee vuosikulusta epätasaisen: kaksi halpaa vuotta ja yksi kallis.

Vaihteisto kannattaa katsoa erikseen. Luokassa kaupatun automaattiauton mittarilukeman mediaani on 315 000 km, kun manuaalilla se on 242 000 km. Manuaalin osuus luokan kaupoista on 63,4 %, eli automaatti on tässä hinnassa sekä harvinaisempi että pidemmälle ajettu.

Myyjätyyppi näkyy samassa kohdassa. Yksityiseltä ostetun auton mediaanilukema luokassa on 292 000 km ja liikkeeltä ostetun 241 000 km, ja mediaanihinnat ovat 4 000 € ja 4 890 €. Liikkeen osuus luokan kaupoista on 43,7 %, kun koko markkinalla se on 66,0 %: mitä halvempi auto, sitä todennäköisemmin se myydään yksityisenä kauppana.

Osien saatavuus kannattaa myös miettiä. Luokassa vaihtoi omistajaa 649 eri mallia, ja niiden välillä on isoja eroja siinä, kuinka helposti ja halvalla osa löytyy. Kaupatuin oli Volkswagen Golf 237 kaupalla ja toiseksi yleisin Skoda Octavia 213 kaupalla. Yleiseen malliin osia on tarjolla laajasti, harvinaisempaan ei välttämättä lainkaan, ja ero näkyy sekä hinnassa että siinä kuinka kauan auto seisoo korjaamolla.

Voiko kalliimpi auto tulla halvemmaksi omistaa?

Hinta ei ole täysin irrallinen auton kunnosta, ja tämä puhuu edellä sanottua vastaan. Kalliimmassa hinnassa autot ovat uudempia ja vähemmän ajettuja: koko markkinan mittarilukeman mediaani on 177 476 km, kun tässä hintaluokassa se on 266 000 km. Kalliimpi auto on siis keskimäärin ehtinyt kuluttaa vähemmän, ja sen edessä on vähemmän uusimisia.

Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä, etteivät pakolliset maksut jousta. Ajoneuvovero, liikennevakuutus ja katsastus eivät halpene siitä, että auto on halpa. Ne seuraavat auton ominaisuuksia, ja niiden osuus halvan auton kokonaiskuluista on suurempi yksinkertaisesti siksi, että jakaja on pienempi.

Hintaluokan sisällä hinta ei myöskään ennusta ikää. Vuosimallin 2017 auton mediaanihinta luokassa on 5 490 € ja vuosimallin 1990 auton 4 200 €. Hinta liikkuu siis vain vähän, vaikka ikäero on kaksikymmentäseitsemän vuotta. Vuosikuluissa sama ikäero näkyy paljon suurempana.

Oikea johtopäätös ei ole, että kalliimpi auto olisi aina halvempi omistaa, vaan että hinta ja vuosikulu ovat kaksi eri suuretta. Ne osuvat joskus yhteen ja joskus eivät, ja kumpikin on tarkistettavissa erikseen ennen kauppaa. Mittari ja rekisteriote kertovat jälkimmäisestä, kauppahinta ei kerro siitä mitään.

Toinen vastaväite koskee sitoutunutta rahaa. Tuhansien eurojen ero hankintahinnassa on todellinen kulu siinä missä vero ja vakuutus, ja se maksetaan heti. Vuosikulujen vertailu ei korvaa hankintahinnan vertailua vaan tulee sen rinnalle.

Miten lasket vuosikulut sille autolle, jota olet ostamassa?

Laskelma kannattaa tehdä ennen kauppaa, ja siihen tarvitaan vain rekisteriote, mittarilukema ja oma arvio vuotuisista kilometreistä. Pohjakuorma lasketaan ensin, koska se on ainoa osa, joka on tiedossa varmasti. Siihen tulevat ajoneuvovero, liikennevakuutuksen tarjous ja katsastusmaksu.

Ajoneuvoveron saa rekisteriotteen päästöarvosta ja kokonaismassasta. Liikennevakuutukseen saa tarjouksen etukäteen auton tiedoilla, joten sekään ei ole arvaus. Katsastuksen ajankohta selviää edellisen katsastuksen päivästä, ja yli 10-vuotiaalla autolla se toistuu vuosittain.

Sen jälkeen lasketaan ajamisesta syntyvä osa. Polttoaine saadaan omalla vuotuisella kilometrimäärällä ja auton kulutuksella, renkaat sarjan hinnasta jaettuna käyttövuosilla ja huolto valmistajan huolto-ohjelmasta. Korjauksiin kannattaa varata oma erä, ja mitä korkeampi mittarilukema on, sitä suurempi sen on syytä olla.

Näin saatu luku ei ole tarkka, mutta se on oikeassa suuruusluokassa ja se on vertailukelpoinen. Kun saman laskelman tekee kahdelle harkinnassa olevalle autolle, ero näkyy heti eikä vasta vuoden päästä. Juuri vertailukelpoisuus on laskelman arvo, ei sen viimeinen desimaali.

Laskelmaan kannattaa merkitä myös se, mitä ei tiedä. Korjauserän suuruus on arvio, ja sen voi kirjata haarukkana yhden luvun sijaan. Kun kaksi autoa lasketaan samalla menetelmällä, arvion epätarkkuus kohdistuu kumpaankin samalla tavalla eikä se vääristä vertailua.

Mitä tämä tarkoittaa ostajan kannalta?

Kaikki vuosikuluihin vaikuttava on nähtävissä ennen kuin rahat vaihtavat omistajaa. Rekisteriotteesta näkyy päästöarvo, kokonaismassa, käyttövoima ja käyttöönottopäivä, ja niistä saa ajoneuvoveron ja katsastusvälin. Mittari kertoo, kuinka lähellä kuluvat osat ovat uusimista.

Kahden samanhintaisen auton ero syntyy juuri näistä. Kevyt bensiiniauto, jolla on ajettu luokan mediaania vähemmän, on halvempi omistaa kuin painava diesel, jolla on ajettu enemmän, vaikka kauppahinta olisi sama euroon asti. Ero ei näy ilmoituksessa vaan vasta vuoden päästä.

Sama tarkistus kannattaa tehdä auton kunnolle, ja siihen on oma koeajon tarkistuslista. Mittarilukeman ja hinnan suhdetta on käsitelty tarkemmin jutussa halvimman hintaluokan mittarilukemista, jossa sama ilmiö näkyy vielä jyrkempänä.

Hintalappu kertoo, mitä maksat kerran. Rekisteriote ja mittari kertovat, mitä maksat joka vuosi. Näistä kolmesta vain ensimmäinen on ilmoituksessa isolla, ja juuri siksi kaksi muuta kannattaa katsoa itse.

Tämä hintaluokka on iso juuri siksi, että se on monelle se mahdollinen. Vuosikulujen laskeminen ei tee autosta halvempaa, mutta se siirtää yllätyksen pois ensimmäiseltä omistusvuodelta. Sen jälkeen budjetti kestää myös sen vuoden, jona jokin isompi osa on vuorossa. Jos auto on jo ostettu, sama laskelma kertoo mihin kuukauteen katsastus ja rengaskulu osuvat, ja senkin tiedon arvo on siinä, ettei lasku tule yllättäen.

Katso 3 000–5 999 euron autot